Hyvää toukokuuta hyvät kanssa eliöt. Tämä talvi ja kausi alkaa olla taputeltu. On aika heittää lauta kanaverkkoihin odottamaan uutta talvea. Itsellä jäi vähän sellainen fiilis, että kautta olisi voinut helposti vielä jatkaa, mutta turhapa sitä on koittaa pyristellä luontoemoa vastaan. Jos nyt vielä tekee mäkeen mieli, niin Ruka on auki alustavasti 9.6 asti ja Pyhällä lasketaan ensi sunnuntaihin asti.

Omista loppukevään reissuista jäi mieleen tuomarointireissu Rukan SM-kisoihin, Anttis World Cup Rovaniemellä ja pikareissu Norjan Tamokkiin. SM-kisoista mieleen jäi päätuomari Tenhusen lisäksi ainakin junioreiden laskemisen taso. Oli ilo huomata, kun etenkin juniorityttöjen pipessä ja slope stylessä taso oli asetettu tosi korkealle. Juniorityökin näyttää olevan monella seuralla hyvällä tolalla. Se on tärkeä asia lajin jatkuvuuden kannalta.

Kun tuota hiihtokeskus hulabaloota on vierestä seurannut melko kauan, näyttää siltä, että new school on saavuttanut kovan suosion junioriharrastajien parissa. Juniorilautailijoiden määrä on monissa keskuksissa vähentynyt. Mutta minkä vuoksi näin on sitten käynyt? Näin äkkiseltään tulee ainakin mieleen, että onhan new school -hiihto ainakin paljon helpompaa aloittaa kuin lumilautailu. Melkein jokainen lautailija on kakarana laskenut aikansa suksilla, ennen kuin siirtyminen kahteen kanttiin on tehty. Siirtyminen rinnesuksista new school -suksiin on tietenkin helpompi kuin siirtyminen laskettelusuksista lumilautailuun. Temppujen tekemisen voi aloittaa vaikka samana päivänä siltä istumalta, koska laskutekniikka saadaan varmasti siinä samalla. Lumilautailu on kuitenkin aloitettava rauhallisesti ensimmäisestä lähtöruudusta. Tämmösiä sitä tullee välillä mietittyä. Eipä mittään rakettitiedettä, mutta etes jotaki.

Asiasta moottorisahaan. Anttis World Cup keräsi jälleen huhtikuun viimeiselle viikonlopulle suuren joukon loppahousuja laskemaan, kisaamaan ja viettämään laatuaikaa hyvässä vertaisryhmässä Rovaniemen Ounasvaaralle. Täytyypi sanoa, että herra ja hidalgo Antti Autti oli ideoinut ja rakentanut paikallisen lego-insinöörin, Janne Kuuselan kanssa sellaiset shetit, joita ei ole Ounasvaaralla ennen nähty. Koko rinne pipeä myöden oli hyödynnetty erittäin monipuolisesti. Pipen kylkeen oli rakennettu erittäin maukas korneri, oli hyppyriä ties mihin suuntaan, reiliä, gappiä ja vanha kunnon loppuvastus: quarter pipe. Viikonlopun kunniamaininta menee henkilökohtaisella tasolla vanhalle kamraatilleni: Joel Veikko Einar Lahdelle. Aikuinen mies paineli jäätävän kokoista loikkaa kornerista ja QP:sta. Joel taisi yllättää hieman itsensäkin ländäämällä krokotiili gapista one foot takavoltin. Tehkää perässä. Muita valopilkkuja viikonlopulta oli itse kisojen lisäksi ainakin päätuomari Tenhusen after ski -laulut, Antti Komulaisen takavoltit, sunnuntai-illan kornerisessarit ja alaston methodi kornerista.

Kauden loppu kruunattiin klassisella Tamokin reissulla. Tällä kertaa ei enää putskua näkynyt eikä tuntunut, mutta hauskaa oli ja sehän se on tärkein. Ensi kaudella sitten ajan kanssa kunnon putikoille. Se on vissi. Nyt kaikilla normaaleilla kakkahousuilla alkaa taas kesän mittainen puurtaminen duunarin arjessa. Ennen duunien alkamista nautitaan kuitenkin tänään perjantaina alkavista jääkiekon MM-kisoista. Teukka Salamaa ei valitettavasti tänäkään vuonna nähdä, mutta katsotaanpa mitä se koko kansan Timo Jutila meille keksii. Eteenpäin varmasti mennään. Mielenkiinnolla myös odotan, vetääkö Pasi Nurminen uuden version ilmaveivistä? Tämän kaikki tulemme näkemään seuraavien viikkojen aikana. Kaikennäköisiä spekulaatioita kisajoukkueesta on lehdistössä ollut, mutta antakaahan poikien ensin pelata ja spekutetaan syssymmällä. Hyvä siitä tulee kuhan vaan on voiton nälkää. Juhani Tammista lainaten: ”Four passes breaks any defense.” Palataanpa uusien kujeiden kanssa ensi syksynä! Hyvää loppukevättä ja tulevaa kesää kaikille.

#TORILLATAVATAAN #TVELEVARIPÄÄSSÄPOIKAKOTIA

Viikonlopun kovin karju: Joel Lahti ready to drop in. Kisaviikonlopun perjantaina kisattiin pipe masters kisassa ja lauantaina kisattiin old school nopeuslaskukisa banked slalomissa. Haukaa oli!


Saku Tiilikainen tarjoaa miehisen kokoista ilmalentoa Rovaniemen ilmatilassa. Tyylikkäältä ukolta tyylikäs bs indy kornerista.

Laskijat: Janne Mourujärvi, Matias Nikka , Juha Mourujärvi ja Sami Säkkinen

Erityiskiitokset: Atomic, Ehotodesign, Salomon, Inka Salmirinne ja Toni Virranniemi

Kemijärven hevaripummi Jussa Loueniva sooloilee Pyhällä Vapun kunniaksi.

Mulle Pyhä on turhaa mainostamatta hiihtokeskus, jonne voi mennä laskemaan ja rauhoittumaan ilman, että tarvii pelätä jonkun neropatin laskevan bleidit jalassa, tvelvarin kuoret päässä ja kolmen promillen kaasuissa metsästä suoraan syliin. Pyhällä on tilaa ja luontoa temmellettävänä. Sitten kun vielä olisi lunta yli äyräiden, niin väittäisin, että yksi Suomen parhaista keskuksista laskea monipuolisesti. Rauhallinen, mutta iso keskus, hyvä rinneprofiili, parkki tikissä, ei hissijonoja, metsät lumessa, hyviä putikkamestoja, ja parhaina päivinä sitä putskua pääsee laskemaan suoraan hissiltä hissille ilman haikkauksia.

Nyt vanhemmuuttaan on tajunnu sen asian, että on mukava välissä vaan laskea pelkkää mäkeä sen sijaan, että venais kaiket päivät hyndän vauhdin otossa, milloin saa vetää täysiä hyndään, laskea pari reiliä ja taas hissille. Pelkkää rinteen losotteluakin ajattelee nykyään ihan erillä tavalla, kun silloin 17-vuotiaana. Parkkilaskemisessa ei todellakaan ole mitään vikaa, onhan se myönnettävä, että kun ikää tulee lisää, niin tavallaan lisääntyy myös oma mukavuuden halu. Eikä siinä mitään pahaa tai väärää ole. Ainahan hommat on tehtävä niin, kun itestä tuntuu parhaalta. Ja itseähän se on loppujen lopuksi kuunneltava.

Lukaskaahan juttu Pyhästä kuvineen uudesta Slammerista, joka lähtee painoon ihan näillä näppäimillä, jos ei siellä jo ole printattavana. Lehti on ulukona kuun vaihteessa. On ehdottoman hienoa, että niin pienessä maassa kun Suomi, on oma lumilautalehti, jonka ylläpitäminen ei ole itsestään selvyys. Varsinkin kun kyseessä on erittäin tyylikäs lumilautalehti, jossa on maailmanluokan kuvat.

Nykymaailmassa mentaliteetti näyttää olevan, että kaiken pitää olla heti nyt saatavilla ja mielellään vielä ilmaiseksi. Se on itsekästä ajattelua, mutta tätä se on näin Internet-aikakautena. Mulle Slammerin kolahtaminen postiluukusta on ollut aina viikon piristys ja sitä uutta numeroa jaksoi kakarana venata numerosta toiseen. Eli toisin sanoen: Menkää ja tukekaa tätä kulttuuria tilaamalla lehti kämpille tai ostamalla irtonumeroja kioskeilta. Jättäkää se bisse, karkkipussi, röökiaski tai limsapullo tällä kertaa hyllyyn, ja ostakaa lehti himaan, ottakaa itsellenne aikaa, keittäkää kahvit, haistelkaa lehden tuoksua, fiilistelkää, miltä se tuntuu käsissä, tsekatkaa kuvat, lukekaa jutut ja tukekaa hyvää asiaa!

Over and out.

PS Samalla kun toivottelen hyvät hiihtolomat, käykäähän tsekkaamassa Autin pojan uutta projektia, joka kantaa nimeä: Approach & Attack. Sivuilla on julkaistu jo ensimmäinen pätkä Rukasta ja Pyhästä. Mulle tuli erittäin hyvä fiilis tästä pätkästä, ja nostalgisista klipeistä Northlight Picturesin vanhoista leffoista, jotka on ollut suuria vaikuttajia ja suunnannäyttäjiä mun laskemiselle. Mies NLP:n leffojen takana on audiovisuaalinen virtuoosi: Teemu Lahtinen, eli Laama, joka on myös Autin projektin tuotantokoneisto. Tällaisia pätkiä todellakin vaan lisää kiitos. Mielenkiinnolla jään seuraamaan projektin etenemistä.

http://www.anttisworld.com/

Kateltiin rouvan kanssa puoli sattumalta lauantaina töllöstä O`Neill Evolutionin finaaleja, jotka olivat taas sen tasoiset, että en ole vielä ihan varma, ohjailiko joku X-Boxin ohjaimilla finaalin laskijoita. Voitto irtosi sellaisella tempulla kuin backside triplakorkki 1440. Kakkospaikan lunastanutta temppua en ole koskaan aiemmin nähnyt. Jenkkijuniori räsäytti hyndästä semmoisen sanahirviön kuin frontside triplarodeo 1440. Ensimmäisen ja toisen tilan temppuja ei mun mielestä pystynyt tekemään edes Cool Boarders kakkosessa tai Ampedissa. Puhun siis videopeleistä. Tää on pelin henki ja meininki nykyään. Riskien otto on luokkaa maximus erectus! Riskien maksimointi näkyi ainakin siinä vaiheessa kun jenkin tripla jäi yhden puolikkaan vajaaksi. En ihmettele vaikka alastuloon olisi jäänyt kaverin kylkiluut. Vaan eihän se junioreilla näemmä tunnu! Kummasti se junioria jälkeenpäin hymyilytti, kun palkintoshekkiä tuotiin kaverin eteen.

Ilokseni huomasin myös hieman tuntemattomamman suomalaisnimen O`Neill Evolutionin finalistien joukossa. Kahdeksan miehen finaalissa oli mielenkiintoinen vastakkainasettelu, kun vanha kisaraakki: Sebastian Toutant eli kavereiden kesken Seppo Toots ja Suomen superlupaus Kalle Järvilehto ottivat miehestä mittaa. Kalle rullasi rotaatiota pysty- ja vaaka akselin ympäri sen näköisellä varmuudella, että homma on tatsissa. Kalle teki naurettavan helponnäköisesti bs tonni tuplan ja bs 12 tuplan kädet miltei taskussa alas. Sebastian Toutant oli arvatenkin kisojen ennakkosuosikki, mutta hyvästä suorituksesta huolimatta Sepon oli vuoro nyt maistaa sitä kuuluisaa tappion karvasta kalkkia samalla tavalla, kuin Ruotsi maistoi jääkiekon MM-finaaleissa Suomea vastaan Tukholman Globenissa 95 ja heti perään 2011 Slovakiassa. Never forget.

Huomatessaan, että pisteet eivätkä suoritus tällä kertaa riittäneet tuntemattomalle juniorille, Seb Toutant näytti siltä, että hän olisi niellyt kilon männyn käpyjä. Tietäähän sen, että eihän ne nyt perkele maistu. Kalle siis vei tikkarin suoraan Sepon suusta, ja Seppo oli silminnähden pettynyt. Kallen lopputulos oli erittäin kovatasoisessa kisassa neljäs. Kalle Järvilehto: Kättä lippaan! Miehestä kuullaan for shizzle!

Lumilautailun MM-kisoista tuli jälleen kilokaupalla arvometalleja kotiin kannettavaksi. Nimittäin Markus Malin oli pipen kolmas, Janne Korpi oli slopestylen kolmas todella näyttävällä runilla ja Roope Tonteri kävi heiluttamassa sapelia sen verran hienosti, että Roopen kaulaa komistaa nyt kaksi kappaletta kultaista mitalia big-airista ja slopestylestä. Merika Enne täydensi hienosti kisojen sijoituksia ollen naisten slopestylen neljäs. Onnittelut kaikille menestyksestä!

Mitalien lisäksi hyvästä menestyksestä jäi muutakin mieleen kun kisarunit. Hyvin mielenkiintoista on, kuinka vähän kotimainen printtimedia jaksoi noteerata suomalaisten kisamenestystä. Erilaisia suomalaisia päivälehtiä lukiessani huomasin kuinka helekkarin vähän palstatilaa kaksinkertainen maailmanmestaruus olikaan saanut! Paikalliset salibandy, lentopallo- ja jääpallouutiset ansaitsivat enemmän uutis- ja palstatilaa, kuin loppahousumärkäperseiden laji, joka ei ole yleisöosastonkirjoituksen mukaan edes urheilua. Pienimmät asiaa koskevat artikkelit löytyivät päivälehtien sivun reunasta. Näillä mennään.

Sitten tähän muuhun vouhotukseen. Jokaiseen lajiin ja harrastukseen kuuluu lajin kulttuurille ominainen terminologia. Sen sijaan, että keltainen media olisi paneutunut henkilöhahmoon kultamitalien takana tai terminologian ammattimaiseen avaamiseen, sekoittivat he soppaa omasta mielestään hauskalla ja osuvalla tavalla.

”Mitä Roope sanoi?” Media olisi voinut avata keskeisiä käsitteitä tai termejä tai kirjoittaa enemmän jostain asiaankuuluvasta taustatekijästä, mutta he keskittyivät siirtämään jutun ytimen muualle Roopen asiallisesta ja terminologisesta lausunnosta hänen kisaruneistaan. Oli lausunto mikä tahansa, mielestäni tutkivan journalismin kriteereihin kuuluu, että tekstin avainkäsitteitä avataan heti kättelyssä. Sen sijaan termistöä ja lausuntoa päädyttiin arvailemaan ja pitämään naurun alaisena.

Ja vielä kirsikkana paskan päällä tämä upea yleisönosaston kirjoitus erittäin valveutuneelta lumilautailun ja yleisten urheiluasioiden asiantuntijalta. Kirjoitus on täyttä timanttia:

”Täysin naurettavaa, että tälläistä kieltä päästetään ulos televisiosta päivän tärkeimmässä urheilu-uutislähetyksessä. Lumilautailijat saavat päättää, joko laji boikottiin ja pois urheiluapurahojen saajien joukosta tai sekä kielenkäyttö ja vaatetus heillä asiallisiksi.”

Vielä jatkan edellistä tykitystä, että niin justiinsa! Parturiin ja oikeisiin töihin näiden hamppien pitäis mennä! Huh huh ja palataan! Eletään 2000-lukua ja mielipiteet ja argumentit ovat tätä luokkaa. Mistähän tämänlainen teksti ja mielipide sitten kertoo? Mitä kirjoittaja olisi mieltä Lahden 2001 doping skandaalista? Jokainen tehkööt omat pienet päätelmät omassa pienessä päässään.

Henkilökohtaisesti toivon ja uskon laittaessani rahani likoon sen puolesta, että helmikuussa 2014 järjestettävissä Sochin talviolympialaisissa nämä saakelin hipin retkut pelastavat kisojen nollasaldon vähintään kolmella mitalilla.
Nyt on pakko ottaa hieman takaisin, koska vilpittömästi toivon, että toiseksi parhaasta talviurheilulajista, ei penkkipunnerruksesta, vaan jääkiekosta tulisi se kirkkain mitali. Lähetän samalla piiloviestin Teemu Selänteelle, kavereiden kesken Teukka Salamalle, jonka moni haluaisi arvokisoissa näkevän: One more year! Again.

Tuleeko sinulle tästä mieleen Nietoksenkin sivuille usein kuvanneen Jordan Manleyn kuvat ja Skier’s Journey -videot? Meidän mielestä vaikutteet ovat selvästi nähtävissä ja kuultavissa.

Marraskuussa laskukausi oli alkanut jo suurilta osin koko Suomessa, mutta päätin viivästyttää aloitusta kuukaudella. Opiskelutkin olivat niin hyvässä vaiheessa, että palkitsin itseni matkalla maailman toiselle puolelle, palmupuun juurelle.

Lomamatka suuntautui Dominikaaniseen Tasavaltaan, joka oli koko meidän neljän hengen reissuseurueellemme täysin vieras maa. Huomasin, ettei kovin moni tuttukaan ollut käynyt siellä, joten tuntemattomuus toi pientä lisävivahdetta ja -jännitettä reissulle.

Dominikaanisessa Tasavallassa suomalainen opiskelija oli paikallisten asukkaiden silmissä hiekan valkoinen rahamies, koska noin 40 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyys, vai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, ei kuitenkaan tullut ilmi kuin ulkoisesti. Paikalliset olivat turisteille erittäin ystävällisiä ja vaikuttivat iloisilta ja onnellisilta. Auringonvalo, lämmin ilmasto ja vehreys korreloi yhteen varmasti paikallisen mentaliteetin kanssa. Ihmiset ovat oppineet tulemaan toimeen sillä mitä on, ja ovat onnellisia siitä. Tämä fiilis ainakin minulle välittyi. Lainatakseni Endstandiä: ”Misery can live in mansions just like it lives under the bridges.” Lainaus toimii myös vice versa.

Oltiin muutama yö myös kunnon länkkärituristille suunnatussa all inclusive -resortissa. Ei muutaku maksusuoritus, ranneke kätteen, ja sen jäläkeen kaikki oli suomalaiselle ilimasta. Eli toimii huvipuisto menetelmällä. Siltä se välillä tuntuikin. Eli sait juoda ja syödä tämän resortin alueella sitä hintaa takas. Mitä enemmän vedit sitä pizzaa, keskiketterää tai Cuba Libreä, niin hintahan tippuu tietenki koko ajan? Koin sen mestan todella hämmentävänä ja osittain jopa spookyna. Mesta muistutti kaupunkia tai kylää pienoiskoossa. Vähän tuli joku oikean elämän Big Brother mieleen. Turistit saattoi maata niinkö valaat siellä resortin alueella koko kahden viikon lomansa lähtemättä alueelta yhtään mihinkään. Itse ainakin liputan tuon omatoimimatkailun nimeen.

Suomalaiselle ulkomaanmatka tarkoittaa ilman poikkeuksia matkaa joko Ahvenanmaalle, Haaparantaan, Sunny Beachille tai ah niin klassiseen mutta päihdyttävään ja turvalliseen vaihtoehtoon: Viroon. Eikä siinä Virossa tosiaan mitään vikaa ole, mutta onhan se jännä, että suomalaisturistit menevät ostamaan vyölaukku eturintamassa alakomahoolituotteita sillä mentaliteetilla, että kaikki mitä käsissä pystytään tuomaan takaisin, se myös tuodaan. Se kertoo taas siitä, kuinka helekkaristi suomalaiselle sitten maistuu, kun matkailukin täytyy tehdä edullisemman kalijan perässä. Se kertoo taas jotakin suomalaisen perusluonteesta. Antaisin tässä kohtaa vinkin, että jos jättäsitte edes jonkin kerran tämän reissun tekemättä ja säästäisitte matkarahat johonkin muualle esim: Prahaan, jossa se olut on Viroakin halvempaa. Siellä on toki muutakin nähtävää sen tuopin pohjan lisäksi. Siinä on vaan se miinus, että siellä täytyy puhua Lontoon kieltä.

Mutta tosiaan….

Kun käy töissä ja opiskelee, välillä tuntuu, että valuuttaa on itsellekin revittävä palautuspulloista ja omasta persnahasta, ja kaikki mitä tilillä on, myös menee. Täysin toisenlaisessa ja päinvastaisessa kulttuurissa ja elämäntyylissä oppii kuitenkin arvostamaan sitä lähtökohtaa, josta itse on päässyt lähtemään liikkeelle. Monestihan sitä pidetään itsestäänselvyytenä, mikä on väärä käsitys. Kyllä välillä matkalla tuli sellainen fiilis, että kyllä sitä välillä kitisee ja narisee ihan tyhjänpäiväisistä asioista.

Reissaaminen antaa perspektiiviä, mitä ei kotisohvalta saa. Erilaisten kulttuurien, ihmisten ja paikkojen näkeminen laajentaa maailmankuvaa tavalla, jota kirjat eivät opeta. Onnistuneeseen reissuun kuuluu myös se, että sieltä on mukava palata takaisin kaamoksen keskelle. Yli vuorokauden kestävä paluumatka kunnon matkaripulissa oli myös kokemus itsessään.

Ei ole paskapuhetta kun sanotaan, että matkailu avartaa. Tiedän, että reissaaminen ja uusien kulttuurien näkeminen ja kokeminen tekisi hyvää monelle sohvatyynyihin juuttuneelle suomalaiselle. Matkailun kautta aukeaa monia uusia kanavia, kun asiat ja oman elämän oppii näkemään hieman eri valossa.