Aren vappaa sana: Spekutus

Lisätty: 22.4.2014

Niin se on vaan tämäkin laskukausi heilahtanut ehtoopuolelle. Ehtoopuolelle on heilahtanut myös erään suomalaisen kansallissankarin hieno urheilu-ura. Puhun nimittäin koko kansan Teemusta, Anaheimin numerosta 8. Teemu on jo pelannut viimeisen runkosarjaottelunsa, mutta onneksi Teukan edesottamuksia saa seurata vielä pleijareissa.

Laskukausi jatkuu vielä muutaman viikon Pohjois-Suomen keskuksissa. Itse kehotan ja jopa pakotan kaikkia lumilaudalla sivuttain liikkuvia yksilöitä siirtymään 25.-27.4 Pyhätunturille, jossa ratkotaan tämän vuoden Anttis World Cup! Antti Autti siirsi nimikkokisansa kotikeskuksestaan Ounasvaaralta jylhiin Pyhätunturin maisemiin. Luvassa perjantaina on kuuleman mukaan vanhan koulun quarter pipe -kisa king of the hill -henkeen. Lauantaina katsotaan, kenellä on leikkaava käännös parhaiten tatsissa ja lauta parhaiten voideltu: luvassa on huippusuosittu Banked Slalom. Kuulin myös, että Pyhän parkkia pidetään kunnossa, joten on erittäin mukava viikonloppu tulossa.

Harvemmin niistä kekkereistä ollaan armottomalta pailaukselta vältytty, joten ottakaahan kypärät mukaan myös iltaelämään, ettei satu ketään pahasti. Pistän välitöntä postausta viikonlopun jälkeen tänne.
Noh. Mennäänpä tämän kertaiseen asiaan ja hiukan ajassa taaksepäin. Kelataan VHS-nauhuria vielä kerran paljon spekutettuun Sotshin olympialaisten miesten slopestylen arviointiin ja tuomarityöskentelyyn. Joku varmasti nyt miettii, että mitä se nyt siitä vielä spekuttaa. Sehän on olutta ja mennyttä.

Otan asian spekulaation alle nyt hieman myrskyn laannuttua. Löysin nimittäin brittiläisen lumilautamedian Whitelinesin muutama viikko sitten julkaistun haastattelun olympialaisissa toimineesta tuomarista Iztok Sumaticista, joka puhuu suunsa puhtaaksi kisojen tuomarityöskentelystä.

Tuomarointi on puhuttanut laskukansaa jo niistä ajoista, kun Naganossa alettiin vuonna 1998 kilpailemaan freestylelautailun olympiamitaleista. Olin jo hiukan odotellut, että joku asianosaisista ottaisi asian puheiksi. Olin tietenkin ensin suhteellisen kyrpiintynyt kisoja katsellessa, koska omasta tuomarinäkökulmasta homma olisi mennyt toisin. Sen vuoksi tekstin lukeminen on ihan paikallaan.

http://whitelines.com/features/interviews/sochi-2014-olympic-slopestyle-judge-speaks-his-mind.html

Odotin ja odotin, missä kohtaa tuomari murtuu ja myöntää omat ja muiden kollegoidensa virheet, kuinka miesten slopestylen tuomarointikopissa mentiin koko paneelin voimin haarat levällään kohti suurinta mäestä löytyvää mäntyä. Luin juttua ja etsin kohtaa, jossa tuomarit myöntäisivät Sage Kotsenburgin runin viimeisen tempun käsilaahauksen ländingissä, joka olisi monen mielestä pitänyt viheltää miltei pieneksi kaatumiseksi. Hämmennyksekseni sitä kohtaa tekstistä ei löytynyt. Olin tietenkin ihan varma, että tuomarit myöntäisivät virheensä. Olin myös varma, että oma objektiivinen tuomarisilmäni olisi aina oikeassa, koska omassa päässäni olin asettanut top 5 -kilpailijat hiukan erilaiseen järjestykseen. Yksi omista suosikeista Ståle Sandbech oli kolmas, mutta itse olisin laittanut Stålen sillä hetkellä voittajaksi. Kakkonen ja kolmas olisi ollut sitten Mcmorris ja Sage.

Hetken sulattelun jälkeen pilkoin asiaa kuitenkin osiin. Sage Kotsenburg vei tosiaan voiton runilla, jota kukaan muu laskija ei olisi harkinnut tekevän väkevämmissäkään päivätripeissä. Ukko lenteli erilaisissa jooga-asanoissa hyndistä toiseen. Sagen runissa oli todella hankalat ja mielenkiintoiset gräbivalinnat ja oli se muutenkin teknisesti älytön ja luova runi. Tällä kertaa luovuus, erilaisuus ja riskien otto palkittiin ja ehkä hyvä niin. Tällaista ei oltu nimittäin ikinä nähty. Käsikosketus mainittiin, mutta vain ohimennen. Se ei tuomareiden mukaan ollut oleellinen. Asiaa hetken pureksittuani, en ollut enää niin tuohtunut. Olinhan kuitenkin viime päivityksessä puhunut ja kyseenalaistanut, että kuseeko FIS tätä lajia silmään jättämällä luovuuden arvioinnin vähemmälle?

Arvostelulajin arviointi on aina ongelmallista. Objektiivista totuutta ei tuomaroinnissa ole olemassa. On olemassa vaan yksittäisten ihmisten subjektiivisia kokemuksia, jotka täytyy olla linjassa toisiin kokemuksiin. Haastattelun tuomari Iztok Sumatik sanoo, että hän olisi antanut kaikille kuudelle ensimmäiselle kultamitalin, jos mahdollisuus olisi ollut. Epäilemättä. Kisahan oli todella kovatasoinen, mutta fakta on kuitenkin se, että mitalit täytyy jakaa kolmelle hengelle.

Eräs mielenkiintoinen haastattelusta ilmennyt seikka oli se, että jokainen tuomari tuomitsi Sagen voittoon. Tässä tätä kakkaa pyöritellään käsissä ja mietitään, että miltä se näyttää toisesta suunnasta katsottuna. Tulos ei koskaan muutu. Aika mielenkiintoista on silti ajatella, että jokaisen tuomarin oma subjektiivinen kokemus oli se, että Sage ehdottomasti voittaa. Eikö todella kukaan tuomareista ollut tässä tapauksessa eri mieltä? Eikö kenenkään tuomarin mielestä käsikosketus todella ollut niin suuri, että siitä olisi voinut rankaista?
Niin kauan kun taitolajeja arvostellaan, arvostelu on ongelmallista, koska arvostelu ja tuomarointi eivät kaikkia koskaan tule miellyttämään. Nämä spekutukset tulevat jatkumaan yhtä kauan, kun lumilautakisoja pidetään. Spekulaatioiden mukaan Daniel Franckin kultamitali oli Naganon olympialaisissa ryöstön kohteena vuonna 1998. Vuonna 2002 ryöstettiin tietenkin koko kansan Heikki Sorsaa. Olihan se vähän huvittavaa ja kummallista edelleen, että JJ Thomas sai kaadutulla tai pyllähdetyllä runilla pronssimitalin kaulaansa kyseisistä Salt Lake Cityn hippohiihdoista. Liekköhän Terje oli oikeassa jo 1998, kun boikotoi lautailun siirtymistä hiihtoliiton alaisuuteen. Kuningas Terje jätti hiihtoliitolle vain Fuck FIS tarrat muistoksi.

Oliko lumilautailun valinta olympialajiksi väärä vai oikea? Kuka siihen ossaa sanoa oikeaa tai väärää. Ei juuri kukkaan. Ei edes Terje, vaikka kuningas onkin. Luovuudesta puhuttaessa puhutaan yleensä taiteesta ja taiteen normeista. Onko kilpailulumilautailu nykyään vähemmän luovaa toimintaa? Kisaruneissa kuitenkin täytyy myös tulevaisuudessa olla ne tuplat ja triplat kaukosäädin mutella, jotta kisoissa voi pärjätä. Onko lumilautailu lähempänä uimahyppyä ja voimistelua kuin koskaan ennen? Sage rikkoi olympialaisissa normien mukaista kaavaa, ja siitä hänet myös palkittiin. Itse ainakin toivon, että Sagen tyyppisiä ns. luovia kisaruneja tullaan arvostamaan myös tulevaisuudessa.

Nähdäänpä viikonloppuna Pyhällä, jossa luovaa toimintaa tullaan todistamaan niin mäessä kuin mäen ulkopuolella!