Aren vappaa sana: Olympics?

Lisätty: 31.1.2014

Vielä olisi noin viikon päivät Sotsissa alkaviin talviolympialaisiin. Saas nähä, mitähän niistä tulee? Mietin siis ihan siltä kannalla, kun Venäjä on näyttänyt kisojen järjestämisessä vanhaa kunnon neuvostomahtia. Kisat toimivat poliittisena vallannäyttönä ilman muuta. Kun puhutaan kisojen organisoimisesta, puhutaan rahamäärissä kymmenistä miljardeista. Se on ihan suhteeton määrä rahan paskaa! Alun perin kisojen budjetti oli 12 miljardia dollaria. Sillä rahalla pidettäisiin kaikki 2000-luvun talviolympialaiset. Kahdesti. No se 12 miljardia jää pahasti alakanttiin. Yle areenasta voi katsoa mielenkiintoisen dokumentin liittyen olympialaisiin ja sen organisointiin. Dokkarin nimi on Putinin Olympialaiset.

Dokkarista käy ilmi, kuinka Sotsin alueen asukkaiden taloja on pakkolunastettu valtion voimin, jotta saadaan kisakylä pystyyn ja infrastruktuuri rautateineen ajan tasalle. Ihmiset ovat joutuneet muuttamaan kadulle omista kodeistaan. Dokumentin mukaan rahaa olympialaisten organisointiin olisi palanut noin 50 miljardia dollaria. Ei näytä tuntuvan yhtään missään. Mitäs sitten tapahtuu, kun kisat on ohitse? Jääkö olympiakylä paikalleen tyhjänä aavekaupunkina kuin hylätty Prepyatin aavekaupunki Tsernobylissä? Dokumentti on katsastamisen arvoinen. Itse urheilun seuraajana tietenkin tulen seuraamaan olympialaisia olivat ne sitten Sotsissa tai Pohjois-Koreassa. Omalla tekemisellä ja vaikuttamiselta ei kuitenkaan kotisohvalta ihan hirveästi pysty vaikuttamaan, vaikka kurjaahan tuo meno on, kun pienellä ihmisellä ei tunnu olevan minkäänlaista arvoa.

Lumilautailu ja jääkiekko tulevat olemaan niitä lajeja, joita seurataan omalla sohvalla erittäin tarkasti. Siinä on nimittäin semmonen karu fakta, että kyseiset lajit ovat tuoneet viimeisinä kahtena kertana Suomelle kaksi mitalia. Lautailussa Markku Koski toi pronssia vuonna 2006 ja Peetu Piiroinen vuonna kantoi hopeaa vuonna 2010. Leijonat, Piiroinen, Tonteri, Paumola ja Rukajärvi ovat omia suosikkejani, joihin voisin laittaa euroja kiinni, kun puhutaan mahdollisista olympiamitaleista.

No mutta, väännetäänpä aasi siltaan. Suomessa on vielä iso kasa kansalaisia, jotka eivät miellä lumilautailua urheiluna. Ihmiset ovat jopa hiiltyneitä, pettyneitä ja katkeria siitä, että niin sanotut perinteiset talvilajit eivät olekaan enää suurimpia mitalisuosikkeja. Mistä se sitten kertoo? Onko se sitä kuuluisaa suomalaista kapeakatseisuutta ja ahdasmielisyyttä? Lumilautailu todellakin on urheilua, ja siitä konkreettisena todisteena on se, että se on olympialaji.

Mennäänpä syvemmille vesille ja kysäistään retorisesti, että tarvitseeko lumilautailun olla urheilua? Lumilautailu on aktiivilaskijoiden keskuudessa paljon puhuttu elämäntapaharrastus, johon liittyy myös tämä urheilun aspekti. Lumilautailu on ulkoilua, se on harrastus ja se on myöskin liikuntaa. Tässä kyseisessä lajissa on kuitenkin kyse siitä, että artistilla on vapaus valita. Koska on myös valinnan vapaus, on lumilautailu siten myös itsensä ilmaisua. Ja näin ollen itsensä ilmaisu liittyy enemmänkin taiteen normeihin kuin urheiluun. Lumilautailu on siis hyvin luovaa toimintaa.

Kukaan leffalaskija kadulla kuvatessaan tuskin miettii tammikuun pimeän yön keskellä, että se mitä hän tekee, olisi urheilua. Sama pätee myös haikatessa tai laskiessa takamaastossa paikassa, jossa hissiä, bagjumppia tai after skitä ei ole olemassa. Haikatessa tulee hiki, mutta täyttääkö se vielä urheilun kriteerejä? Kuitenkin kaikkia näitä lajin muotoja: vapaalaskua, katulaskemista, olympialaisten slopestyleä, yhdistää se, että kaikissa tekemisen väline, eli objekti, on lumilauta.
Toivottavasti tulevissa olympialaisissa nähtäisiin lautailussa vielä sitä anarkiaa, jota Heikki Sorsa tarjosi suurelle yleisölle vuonna 2002. Sorsa ei sijoittunut kolmen joukkooon (vaikka olisi pitänyt), mutta jätti lähtemättömän vaikutuksen irokeesillaan niin laskukansaan kuin myös tavalliseen naapurin Perttiin ja Raijaan. Se oli hieno ele, mutta on hankala sanoa, kuinka anarkistiseksi Sorsa sen 12-vuotta sitten tarkoitti.

Luova ja hieman myös anarkistinen valinta nähtiin viime viikolla X-gameseissa, kun Danny Davis aloitti runinsa kolmoislutsin ja flikflokin sijaan järjettömän kokoisella bs 360 sella ja svits methodilla. Sen verran uutta lähestymistapaa arvostettiin X-gameseissa, että Davis voitti kisan. Saa nähdä miten sama aloitus tuo pisteitä olympialaisissa. Toivon kaverin menestyvän. Tämän tyyppistä laskemista pitäisi olla kisoissa enemmän, mutta meininki näyttäisi olevan, että mitä enemmän, sitä enemmän. Davis päätti olla kuitenkin niin luova, kuin pipe-kisassa voi vaan nykyään olla.

Vaikka kyseessä on lumilautailun kovatasoisimmat kisat, täytyy kysyä, että tappaako olympialaiset tätä paljon puhuttua luovuutta? Itse en ole keksinyt tuota kysymystä, mutta esitän sen silti. Se ei ole tabu eikä kirosana, vaikka moni lautailun parissa työskentelevä ihminen voisi niin ajatella. Ottakoot vaan itseensä kuka haluaa. Kisarunit nyt suurin piirtein osataan arvata, koska tuplat ja triplat ovat se juttu, joilla pärjätään.

Huhut kertovat, että eräs maa on jopa tekaissut itselleen oman kopion Sotsin olympiaparkista, jotta pääsisi mahdollisimman lähelle tätä kisaparkin simulaatiota. Kuinka helevetin kurjaa se sitten on? Tuleeko tulevaisuudessa hiihtokeskuksiin olympiaparkit, jossa on olympiakriteerit täyttävät reilit ja hyndät? Tämä nimittäin tulisi tappamaan sen luovuuden. Ja tämä on se suunta, mihin tämän homman ei auta mennä. Kaikessahan ei tarvitse mennä hevosen laput silmillä, koska artistilla tulee aina olla se mahdollisuus valita. Pohdiskelkaapa tätä vaikka kisojen alkuun eli ensi torstaihin 6.2. asti.

Toivotan olympiakandidaateille onnea kisoihin! Tuokaa lumilautailijat tänäkin vuonna ne mitalit kämpille. Suomen kansa pääsee taas kätisemään, että jo se on kumma, kun loppahousut ja velliperseet taas pärjää. Keltainen lehdistö saa viime vuoden tapaan kiinnittää huomionsa olennaiseen ja kirjoittaa: Mitä Roope oikein sanoi?