Aren vappaa sana: Mordor!

Lisätty: 5.11.2013

Alkutalvinen tervehdys täältä Mordorin sohvanpohjalta. Talvi koettaa tehdä tuloaan, vaan ei se syksy taida antaa vielä periksi. Syksyhän on ihan mukava vuodenaika, kunhan se ei tosiaan kestäisi sitä neljää kuukautta. Mun ehdotus olisi, että syyskuu ja ruskat kehiin ja lokakuun ekalla viikolla lumet maahan. Juha Föhr: tee asialle jotain. Näin tämä ei tarvisi jatkua. Suomen syksy näyttää taas kyntensä totaalisella kusikelillä. Pimeys ja surkeat kelit korreloi itsellä suoraan arjen toimenpiteitä kohtaan. Yleinen kiinnostus ja motivaatio erilaisia arkisia askareita kohtaan on suhteellisen pienehkö. Aika ankean kuuloista, mutta sitä tuo pimeys tällä hetkellä teetättää. Täytyy vaan koettaa helpottaa ajatuksia sillä, että kyllä se talvi on joka vuosi tullut pitkän syksyn jälkeen. Tämä vuosi ei liene poikkeus.

Pientä arkista piristystä oli kuitenkin käydä Poikajärven Teron kanssa toteamassa Rukan vaikutus positiivisesti tämän hetkiseen mielentilaan. Siellä me Teron kanssa painettiin tönkköjaloilla menemään puolen vuoden tauon jälkeen. Olihan se taas lystiä. Vieläkin laskemista kohtaan löytää sen leikkimielisen minän. Onhan se siis leikkiä tavallaan. Samaa leikkiä, jota 12-vuotiaana alettiin työstämään. Siihen ne pääperiaatteet perustuu. Opettajakansa puhuu tällaisesta asiasta hienosti termillä: ”Problem based learning.” Laskeminen on nimenomaan ongelmanratkaisua ja tekemällä oppimista. Koko ajan voi oppia lisää ja koskaan ei tule valmista. Nyt kun näihin sitaatteihin lähdettiin, niin pakko on käyttää fraasi, jota kuntosalilla kuulee puhuttavan: ”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen.” Näinhän se on. Hyvänolon ja onnistumisen tunne ovat ne perimmäiset maalit, jota koko lajissa ajetaan takaa. Homma ei ole siis vuosien saatossa muuttunut mihinkään ja hyvä niin. Se tekee laskemisesta itselle ainakin mukavan ja haasteellisen harrasteen.

Ihan mielenkiintoinen kausi olisi tulossa näin lumilautailijan silmin. Olympiavuosi ja nähtäväksi jää, miten olympialaiset vaikuttavat lajiin, vai vaikuttavatko lainkaan. Tuleeko parkeista tulevaisuudessa ns. olympiakriteerit täyttäviä? Tarkoitan tätä sillä, että hyndistä tehdään just eikä melkein sen mittaiset taple topit ja reilit hitsataan just siitä kohdilta kiinni ja asennetaan vatupassilla niille tarkoitetuille paikoille. Toivottavasti näin ei tule käymään. Se nimittäin ei tähän hommaan kuulu. Sano kuka mitä lystää. Jos se tuohon menisi, siinä vaiheessa katoaisi leikkimielisyys ja luovuus tästä hommasta kokonaan.

Lumilautailu on yleisessä perspektiivissä katsottuna urheilua, mutta kaikille alan harrastajille se ei sitä ole. Eikä tarvitse ollakaan. Verrataan nyt vaikka niitä olympiaurheilijoita ja niitä, jotka kuvaavat laskemista pelkästään kadulla. Arvostan tasavertaisesti molempia, eikä minun tehtävänäni ole kertoa kellekään, mitä ns. ”aito” lumilautailu on. Kenenkään lumilautailijan ei itse asiassa tarvitse kertoa toiselle lumilautailijalle, että: ”Tuo sinun hommas tuolla on turhaa ajanhukkaa”. Alan harrastajat ovat peräisin erilaisista ympäristöistä ja taustoista, joten tämä muokkaa laskijaa juuri siihen suuntaan, minkä hän kokee aidoksi ja oikeaksi. Otan tämän topiikin vielä suurennuslasini alle tulevaisuudessa. Eikö se ole aitoa siinä vaiheessa, kun lauta on kiinni jalassa? Valinnan vapaus kuuluu olla itse artistilla.

Uusi Nietos on kolahtanut jo postikuukusta inekseen, ja odottaa se vielä hikisiä käsiäsi monissa ilmaisjakelupaikoissa. Siinä oli mielenkiintoinen juttu lumilautailun paradoksista. Lumilautailusta on tosiaan tehty kotimainen väitöskirja, jossa käydään tieteellisesti läpi osittain näitä asioita, joita toin esille. Kannattaa lukasta kirjoitus ja koko lehti läpi.

Samoin myös uusin Snow Extreme on juurikin ulostautumassa, jos ei jo ulkona. Siinä on viimeisen päälle mukavasta miehestä haastattelu. Henkilökuvassa valoittaa sielunmaisemaansa Vehmaskylän oma poika: Saku Tiilikainen. Ja sitten lopuksi uuh la laaa lambadaa. Slammer syöksyi tosiaan rotkoon viime kaudella, mutta nyt feeniksin tuhkista on noussut uusi julkaisu: Spine magazine (www.spinemag.fi) . Etsikää käsiinne, ostakaa ja tukekaa kulttuuria. Kyseessä ei ole kuitenkaan ns. normaali lumilautalehti. Jos olette joskus lukenut Numeroa tai Flashbackia, niin ehkä se on jotain sinnepäin, tai sitten ei. Ottakaa selvää ja tehkää oma päätelmä. Minä jään odottamaan sitä talven tuloa ja Pyhän avauspäivää, jonka pitäisi olla tämän viikon perjantaina.