Aren vappaa sana: Kritiikkiä valtamedioille

Lisätty: 23.1.2013

Olipahan lumilautailun superviikonloppu. Suomalaiset näyttivät taas muille, mihin rima on asetettu. Ensinnäkin Kristiina Nisulalle onnittelut ja hatun nostot Nanshan Openeitten, viiden tähden TTR-kisan voitosta. Krissen runiin kuului mm. fs rodeo 720, jota harvemmin naisten runeissa nähdään. Tuolla laskutatsilla Krisse olisi varmasti vienyt isommatkin naisten kisat.

Kateltiin rouvan kanssa puoli sattumalta lauantaina töllöstä O`Neill Evolutionin finaaleja, jotka olivat taas sen tasoiset, että en ole vielä ihan varma, ohjailiko joku X-Boxin ohjaimilla finaalin laskijoita. Voitto irtosi sellaisella tempulla kuin backside triplakorkki 1440. Kakkospaikan lunastanutta temppua en ole koskaan aiemmin nähnyt. Jenkkijuniori räsäytti hyndästä semmoisen sanahirviön kuin frontside triplarodeo 1440. Ensimmäisen ja toisen tilan temppuja ei mun mielestä pystynyt tekemään edes Cool Boarders kakkosessa tai Ampedissa. Puhun siis videopeleistä. Tää on pelin henki ja meininki nykyään. Riskien otto on luokkaa maximus erectus! Riskien maksimointi näkyi ainakin siinä vaiheessa kun jenkin tripla jäi yhden puolikkaan vajaaksi. En ihmettele vaikka alastuloon olisi jäänyt kaverin kylkiluut. Vaan eihän se junioreilla näemmä tunnu! Kummasti se junioria jälkeenpäin hymyilytti, kun palkintoshekkiä tuotiin kaverin eteen.

Ilokseni huomasin myös hieman tuntemattomamman suomalaisnimen O`Neill Evolutionin finalistien joukossa. Kahdeksan miehen finaalissa oli mielenkiintoinen vastakkainasettelu, kun vanha kisaraakki: Sebastian Toutant eli kavereiden kesken Seppo Toots ja Suomen superlupaus Kalle Järvilehto ottivat miehestä mittaa. Kalle rullasi rotaatiota pysty- ja vaaka akselin ympäri sen näköisellä varmuudella, että homma on tatsissa. Kalle teki naurettavan helponnäköisesti bs tonni tuplan ja bs 12 tuplan kädet miltei taskussa alas. Sebastian Toutant oli arvatenkin kisojen ennakkosuosikki, mutta hyvästä suorituksesta huolimatta Sepon oli vuoro nyt maistaa sitä kuuluisaa tappion karvasta kalkkia samalla tavalla, kuin Ruotsi maistoi jääkiekon MM-finaaleissa Suomea vastaan Tukholman Globenissa 95 ja heti perään 2011 Slovakiassa. Never forget.

Huomatessaan, että pisteet eivätkä suoritus tällä kertaa riittäneet tuntemattomalle juniorille, Seb Toutant näytti siltä, että hän olisi niellyt kilon männyn käpyjä. Tietäähän sen, että eihän ne nyt perkele maistu. Kalle siis vei tikkarin suoraan Sepon suusta, ja Seppo oli silminnähden pettynyt. Kallen lopputulos oli erittäin kovatasoisessa kisassa neljäs. Kalle Järvilehto: Kättä lippaan! Miehestä kuullaan for shizzle!

Lumilautailun MM-kisoista tuli jälleen kilokaupalla arvometalleja kotiin kannettavaksi. Nimittäin Markus Malin oli pipen kolmas, Janne Korpi oli slopestylen kolmas todella näyttävällä runilla ja Roope Tonteri kävi heiluttamassa sapelia sen verran hienosti, että Roopen kaulaa komistaa nyt kaksi kappaletta kultaista mitalia big-airista ja slopestylestä. Merika Enne täydensi hienosti kisojen sijoituksia ollen naisten slopestylen neljäs. Onnittelut kaikille menestyksestä!

Mitalien lisäksi hyvästä menestyksestä jäi muutakin mieleen kun kisarunit. Hyvin mielenkiintoista on, kuinka vähän kotimainen printtimedia jaksoi noteerata suomalaisten kisamenestystä. Erilaisia suomalaisia päivälehtiä lukiessani huomasin kuinka helekkarin vähän palstatilaa kaksinkertainen maailmanmestaruus olikaan saanut! Paikalliset salibandy, lentopallo- ja jääpallouutiset ansaitsivat enemmän uutis- ja palstatilaa, kuin loppahousumärkäperseiden laji, joka ei ole yleisöosastonkirjoituksen mukaan edes urheilua. Pienimmät asiaa koskevat artikkelit löytyivät päivälehtien sivun reunasta. Näillä mennään.

Sitten tähän muuhun vouhotukseen. Jokaiseen lajiin ja harrastukseen kuuluu lajin kulttuurille ominainen terminologia. Sen sijaan, että keltainen media olisi paneutunut henkilöhahmoon kultamitalien takana tai terminologian ammattimaiseen avaamiseen, sekoittivat he soppaa omasta mielestään hauskalla ja osuvalla tavalla.

”Mitä Roope sanoi?” Media olisi voinut avata keskeisiä käsitteitä tai termejä tai kirjoittaa enemmän jostain asiaankuuluvasta taustatekijästä, mutta he keskittyivät siirtämään jutun ytimen muualle Roopen asiallisesta ja terminologisesta lausunnosta hänen kisaruneistaan. Oli lausunto mikä tahansa, mielestäni tutkivan journalismin kriteereihin kuuluu, että tekstin avainkäsitteitä avataan heti kättelyssä. Sen sijaan termistöä ja lausuntoa päädyttiin arvailemaan ja pitämään naurun alaisena.

Ja vielä kirsikkana paskan päällä tämä upea yleisönosaston kirjoitus erittäin valveutuneelta lumilautailun ja yleisten urheiluasioiden asiantuntijalta. Kirjoitus on täyttä timanttia:

”Täysin naurettavaa, että tälläistä kieltä päästetään ulos televisiosta päivän tärkeimmässä urheilu-uutislähetyksessä. Lumilautailijat saavat päättää, joko laji boikottiin ja pois urheiluapurahojen saajien joukosta tai sekä kielenkäyttö ja vaatetus heillä asiallisiksi.”

Vielä jatkan edellistä tykitystä, että niin justiinsa! Parturiin ja oikeisiin töihin näiden hamppien pitäis mennä! Huh huh ja palataan! Eletään 2000-lukua ja mielipiteet ja argumentit ovat tätä luokkaa. Mistähän tämänlainen teksti ja mielipide sitten kertoo? Mitä kirjoittaja olisi mieltä Lahden 2001 doping skandaalista? Jokainen tehkööt omat pienet päätelmät omassa pienessä päässään.

Henkilökohtaisesti toivon ja uskon laittaessani rahani likoon sen puolesta, että helmikuussa 2014 järjestettävissä Sochin talviolympialaisissa nämä saakelin hipin retkut pelastavat kisojen nollasaldon vähintään kolmella mitalilla.
Nyt on pakko ottaa hieman takaisin, koska vilpittömästi toivon, että toiseksi parhaasta talviurheilulajista, ei penkkipunnerruksesta, vaan jääkiekosta tulisi se kirkkain mitali. Lähetän samalla piiloviestin Teemu Selänteelle, kavereiden kesken Teukka Salamalle, jonka moni haluaisi arvokisoissa näkevän: One more year! Again.