Turisti Saraniemi

Lisätty: 11.12.2012

Kävin viettämässä kauan ansaittua kesälomaa Väli-Amerikassa muutaman viikon tuossa marraskuussa, mikä tuli todellakin tarpeen. Viimeisin kesäloma taisi olla 14-vuotiaana, ja sen jälkeen ollaan mentykin yhteiskunnan oravanpyörässä eli töissä ja koulun penkillä. Kaikki viime vuosien reissut ovat olleet niitä, joissa on pitänyt raahata mukana sitä jokseenkin epämukavaa lautabägiä. Pitkästä aikaa bägin sai jättää sinne kaapin nurkkaan pölyttymään.

Marraskuussa laskukausi oli alkanut jo suurilta osin koko Suomessa, mutta päätin viivästyttää aloitusta kuukaudella. Opiskelutkin olivat niin hyvässä vaiheessa, että palkitsin itseni matkalla maailman toiselle puolelle, palmupuun juurelle.

Lomamatka suuntautui Dominikaaniseen Tasavaltaan, joka oli koko meidän neljän hengen reissuseurueellemme täysin vieras maa. Huomasin, ettei kovin moni tuttukaan ollut käynyt siellä, joten tuntemattomuus toi pientä lisävivahdetta ja -jännitettä reissulle.

Dominikaanisessa Tasavallassa suomalainen opiskelija oli paikallisten asukkaiden silmissä hiekan valkoinen rahamies, koska noin 40 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyys, vai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, ei kuitenkaan tullut ilmi kuin ulkoisesti. Paikalliset olivat turisteille erittäin ystävällisiä ja vaikuttivat iloisilta ja onnellisilta. Auringonvalo, lämmin ilmasto ja vehreys korreloi yhteen varmasti paikallisen mentaliteetin kanssa. Ihmiset ovat oppineet tulemaan toimeen sillä mitä on, ja ovat onnellisia siitä. Tämä fiilis ainakin minulle välittyi. Lainatakseni Endstandiä: ”Misery can live in mansions just like it lives under the bridges.” Lainaus toimii myös vice versa.

Oltiin muutama yö myös kunnon länkkärituristille suunnatussa all inclusive -resortissa. Ei muutaku maksusuoritus, ranneke kätteen, ja sen jäläkeen kaikki oli suomalaiselle ilimasta. Eli toimii huvipuisto menetelmällä. Siltä se välillä tuntuikin. Eli sait juoda ja syödä tämän resortin alueella sitä hintaa takas. Mitä enemmän vedit sitä pizzaa, keskiketterää tai Cuba Libreä, niin hintahan tippuu tietenki koko ajan? Koin sen mestan todella hämmentävänä ja osittain jopa spookyna. Mesta muistutti kaupunkia tai kylää pienoiskoossa. Vähän tuli joku oikean elämän Big Brother mieleen. Turistit saattoi maata niinkö valaat siellä resortin alueella koko kahden viikon lomansa lähtemättä alueelta yhtään mihinkään. Itse ainakin liputan tuon omatoimimatkailun nimeen.

Suomalaiselle ulkomaanmatka tarkoittaa ilman poikkeuksia matkaa joko Ahvenanmaalle, Haaparantaan, Sunny Beachille tai ah niin klassiseen mutta päihdyttävään ja turvalliseen vaihtoehtoon: Viroon. Eikä siinä Virossa tosiaan mitään vikaa ole, mutta onhan se jännä, että suomalaisturistit menevät ostamaan vyölaukku eturintamassa alakomahoolituotteita sillä mentaliteetilla, että kaikki mitä käsissä pystytään tuomaan takaisin, se myös tuodaan. Se kertoo taas siitä, kuinka helekkaristi suomalaiselle sitten maistuu, kun matkailukin täytyy tehdä edullisemman kalijan perässä. Se kertoo taas jotakin suomalaisen perusluonteesta. Antaisin tässä kohtaa vinkin, että jos jättäsitte edes jonkin kerran tämän reissun tekemättä ja säästäisitte matkarahat johonkin muualle esim: Prahaan, jossa se olut on Viroakin halvempaa. Siellä on toki muutakin nähtävää sen tuopin pohjan lisäksi. Siinä on vaan se miinus, että siellä täytyy puhua Lontoon kieltä.

Mutta tosiaan….

Kun käy töissä ja opiskelee, välillä tuntuu, että valuuttaa on itsellekin revittävä palautuspulloista ja omasta persnahasta, ja kaikki mitä tilillä on, myös menee. Täysin toisenlaisessa ja päinvastaisessa kulttuurissa ja elämäntyylissä oppii kuitenkin arvostamaan sitä lähtökohtaa, josta itse on päässyt lähtemään liikkeelle. Monestihan sitä pidetään itsestäänselvyytenä, mikä on väärä käsitys. Kyllä välillä matkalla tuli sellainen fiilis, että kyllä sitä välillä kitisee ja narisee ihan tyhjänpäiväisistä asioista.

Reissaaminen antaa perspektiiviä, mitä ei kotisohvalta saa. Erilaisten kulttuurien, ihmisten ja paikkojen näkeminen laajentaa maailmankuvaa tavalla, jota kirjat eivät opeta. Onnistuneeseen reissuun kuuluu myös se, että sieltä on mukava palata takaisin kaamoksen keskelle. Yli vuorokauden kestävä paluumatka kunnon matkaripulissa oli myös kokemus itsessään.

Ei ole paskapuhetta kun sanotaan, että matkailu avartaa. Tiedän, että reissaaminen ja uusien kulttuurien näkeminen ja kokeminen tekisi hyvää monelle sohvatyynyihin juuttuneelle suomalaiselle. Matkailun kautta aukeaa monia uusia kanavia, kun asiat ja oman elämän oppii näkemään hieman eri valossa.