Revontulten ääni – jatkojuttu

Lisätty: 26.10.2012

Pähkinä purtavaksi

(Tämä artikkeli on jatkoa uusimman Nietoksen Miltä kuulostaa Revontuli? -jutulle)

Revontulien äänimaailman tutkiminen on pohjaton suo. Äänien nauhoittamiseen tarvitaan äärimmäistä hiljaisuutta, jota jopa Suomesta löytyy hyvin vähän.

Revontulien ääniä niin ikään tutkineen Turun yliopiston tähtitieteen professori Harry Lehdon mukaan kaikki muut äänet pitäisi lisäksi rajata pois, eli koko Suomen neljän vuodenajan äänimaailma pitäisi kartoittaa.

Mikrofoni kerää kaiken, eikä pysty keskittymään tiettyyn ääneen. Ihmisaivot taas kykenevät suodattamaan yleistä hälyä ja keskittymään johonkin ääneen.
”Aivot ovat edelleenkin täysin lyömätön signaalinkäsittelylaitteisto”, geofyysikko Jyrki Manninen sanoo.

”Tiedostamattamme teemme hirveän määrän suodatuksia. Pystymme valikoimaan tietyn äänen ja kuuntelemaan vain sitä, kun taas mikrofoni kuulee kaiken.”

Tämä on tutkijoille vielä ylittämätön tekninen ongelma. ”Korvan suodatus liittyy siihen, millainen näkymä ja muu ympäristö on”, Manninen kertoo. Nauhalta kuunneltavasta äänimassasta on siis paljon vaikeampi löytää tartuntapintaa ja näin ollen erottaa tiettyjä, esimerkiksi juuri revontuliin liittyviä ääniä.

”Asiaa tutkitaan ympäri maailmaa. Muuallakin haluttaisiin tähän selvyys.”

Sanat: Noora Lintukangas