Elämäni bestseller

Lisätty: 23.1.2012

Elämme aikakautta, jossa informaatioteknologia on raivannut tiensä meidän kaikkien elämään. Syömme, paskomme, nukumme ja olemme kosketuksissa interaktiivisen sosiokulttuurin kanssa. Kaikki edellä mainitut asiat tuntuvan olevan enemmän tai vähemmän välttämättömiä. Erilaiset sosiaaliset verkot antavat mahdollisuuden olla yhteydessä ja tulla kuulluksi tavalla ja toisella. Ja sitähän me halutaan. Ihmisillä tuntuu nykyään olevan kyltymätön tarve tuulla kuulluksi ja nähdyksi. Ja en minä itseäni pidä mitenkään erilaisena asian suhteen. Päivitän ja luen statuspäivityksiä samalla tavoin kuin kaikki muutkin. Teen sitä kuitenkin liikaa.

Mietin tossa, että miten asia oli ennen Facebookkia ja muita sosiaalisia verkkoja. Nytkö vasta huutoomme vastataan? Olemmeko tähän asti kävelleet turhautuneina puhekuplat yläpuolellamme ilman, että olemme saaneet kertoa muille kanssa eläjille omista sen hetkisistä fiiliksistä? Elämme maailmassa, jossa statuspäivitykset, applikaatiot, tykkäykset ja kommentoinnit ovat osa arkielämää. Olen hyväksynyt sen, että olen tietoisesti mukana tässä hommassa, koska myös mulla on Facebook-applikaatio. Niin se vissiin vaan menee. Turha pyristellä vastaan.
Sosiaaliset verkot ovat lähtökohtaisesti erittäin nerokkaita, hyviä ja käytännöllisiä keksintöjä. Niillä voi kätevästi pitää yhteyttä kavereihin ja ystäviin eri puolille maailma. Yhteydenpitovälineenä se alkaa olla korvaamaton. Tulevaisuus tuo odotettavasti uusia tuulia myös yhteydenpitoonkin. Siellä on mukava käydä tsiigailemassa kavereitten kuvia ja videoita, jotka muuten saattais jäädä näkemättä. Kavereiden olinpaikkoja voi myös seurata naamiokirjan kautta.

Kolikolla on kuitenkin toinen puolensa. Tai en tiedä, voiko sitä kutsua varjopuoleksi, koska kyllä jokaisen käyttäjän täytyy aivan itse punnita, minkälaista tarinaa ja kuvaa siellä itsestään jakaa.
Sana ystävä saa uuden käsitteen naamakirjassa. Friend sana tarkoittaa suomeksi ystävää. Ystävää pidetään yleensä Suomessa merkityksellisempänä sanana kuin kaveria. Suomalaiset puhuvat yleensä kavereista arkielämässä mieluummin kuin ystävistä. Kaveri-sanalla ei ole suoraa englanninkielistä synonyymiä. Joten, ovatko kaikki ystäväsi bittiavaruudessa oikeita ystäviä myös arkielämässä? Itsellä on ainakin käynyt joskus niin, että olen ollut ”ystävä”, jonkin lapsuusajan ihmisen kanssa, mutta sitten en ole syystä tai toisesta edes moikannut koko ihmistä arkielämässä, kun olemme tulleet kadulla vastaan. Tuli jotenkin vaivaantunut ja kiusallinen fiilis.

Mua on huvittanut, ihmetyttänyt ja kummastuttanut vuosien varrella jengin erilaiset statuspäivitykset. Kärjistetty esimerkki numerolta 197 (tytöltä): ”Tein just miesten leuanvetoja ja 200 kpl vatsalihaksia, jonka jälkeen juoksin 20 km ja kylläpäs nyt light-marjarahka-smoothie muuten palkitsee.”
Hmmm ja mitäköhän varten, kenelle ja miksi, kysyn minä? Mitä tässä yritetään kertoa omasta elämästä ja tekemisestä? Kenelle tässä yritetään todistella? Hyvä homma on tosiaan, että ihmiset harrastaa kaikenlaista, mutta täytyykö tämänlaisetkin arkiset asiat tuoda elämästä välttämättä esiin. Olisikohan vaan niin, että tämäntyyppinen statuspäivitys on tehty omalta sohvalta neljännen kaljan jälkeen katsoessa salakkareitten uusintoja hieman itselle vihaisena, kun sinne ulos ei tullut ikinä lähdettyäkään? Noh aina voi jättää tykkäämättä. Kaikki toimii tavallaan.

Naamakirjassahan on myöskin helppo olla jotain mieltä jostain ja parantaa maailmaa sieltä käsin. Ehkä se jonkun maailmaa toisaalta parantaakin, että saa vertaistukea. Onhan se tapa sekin, mutta tuskinpa ne asiat muuttuu spekutuksella siitä yhtään mihinkään. ”Action speaks louder than words.”

Mua on mietittänyt myös se, kun jengi käy laittaan välillä niin henkilökohtaisia asioita ittestään esille (positiivisessa ja negatiivisessa valossa), että ihan hirvittää. Missä se itseilmaisun ja henkilökohtaisuuksien hyvä ja ei niin hyvä raja sitten sijaitsee? Se on veteen piirretty viiva, jonka jokainen täytyy päättää aivan itse. Siinä saa monesti käyttää aivan omaa maalaisjärkeään.

Parhaat statuspäivitykset on tästä näkökulmasta sellaisia, missä ei ole välttämättä mitään järkeä ja punainen lanka on kadonnut jo hyvissä ajoin. Niitä tulee aika ajoin ja niitä on huvittava lukia. Eräs kaverini toivottaa hyvät joulut 24.12 naamakirjassa seuraavanlaisesti: ”Tulis kesä ja kärpäset, pääsis terassille.” Kyllä hyvä huumori on aina hyvää huumoria ja paskat jutut on aina parhaita juttuja. Mut ei siinä. Pistän vielä yhen päivityksen, oli se sit hyvä tai ei! Nyt kuppi kahavia naamaan ja siit suoraan kaketsullle. Palataan dear diary!