Muistatko Stefan?

Lisätty: 28.12.2011

Tunturitarinan mukaan Pyhällä on kaksi legendaa. Huttu-Ukko, joka asuu kansallispuiston metsissä ja Stefa, joka hoitaa kaiken ja majailee Vuostimon sillan alla. Tässä juttusarjassa muistellaan tarinoita Stefasta, joka ehti olla mukana monenlaisissa toilauksissa 90-luvun loppuvuosina ja 2000-luvun alkupuolella. Jos sinulla on muistoja Stefasta (jotka ovat julkaisukelpoisia), ota yhteyttä Nietoksen toimitukseen: toimitus@nietos.fi.

Taidemaalari
Eräänä syksynä Stefaa oli pyydetty remontoimaan hiihtokoulun vanhaa majaa kaveriporukalla ja talkoohengellä. Tarkoitus oli uusia lattiat ja maalata seinät valkoisiksi ennen kauden alkua ja tehdä hiihdonopettajien asumuksesta kodin tuntuinen paikka.

Ennen kuin muut talkoolaiset ehtivät ottamaan pensseleitä muoveista esiin, oli Stefa jo hörpännyt tärpätit ja polttanut suitsukkeet ja eteisen seinään oli syntynyt suurimmalla mukana olleella telalla lattiasta kattoon asti ylettyvä kirkkovene – Stefan käsitys kodinomaisuudesta.

Sehän tiedetään, kuinka käy, kun jotain maalaa, antaa kuivua ja yrittää sitten peittää. Ei onnistu se, ei. Siinä oli sitten tuo piirakka muistuttamassa remontista neljä seuraavaa vuotta.

”Jääkiipeilijä”
Samassa majassa Stefa myös oppi, että lastulevyseinät simuloivat hyvin jääputousta, mutta olosuhteet jääkiipeilylle ovat huoneenlämmössä paljon mukavammat. Reitti olohuoneen ympäri, samoin kuin vaikea eteinen-kuivaushuone-variaatio taisivat olla ihan topottu!

Lirkki
Lirkki oli Stefan alkoholimitta. Hän saattoi tulla esim. hiihtokoulun illanviettoon ja pyytää nuorelta ja ujolta hiihdonopettajalta, joka ei Stefaa vielä tuntenut, lirkkiä hänen juomastaan ja usein nämä onnettomat pyyntöön vielä suostuivat. Stefan lirkin suuruus oli aina se, mitä pullossa oli jäljellä ennen Stefan paikalle tuloa.

Usein lirkki koitui myös Stefan kohtaloksi ja hän joutui ottamaan pikaisen välikuoleman ennen baari-iloittelua.

Esilaskijana kumparekisoissa
Stefan suosikkiliike Pyhällä oli alakäytävän shop, vaikka yläkerran Ski Shopissa oli usein parempi valikoima ja vaatteissa enemmän kokovaihtoehtoja. Alakäytävän shopin (jonka hotellityöntekijät tunsivat myös nimellä ”ei noudettujen löytötavaroiden varasto”) paremmuus oli hyvinkin joustava hintapolitiikka.

Kerran Stefan päättäessä osallistua kumparelaskun SM-kisoihin esilaskijana, kokosi hän hassuakin hauskemman kisa-asun alakäytävän shopista ja valitsi kisakappaleekseen Simo Salmisen Protestilaulun. Suorituksen jälkeen maalialueella Stefaa pyydettiin palauttamaan valittu kisa-asu pikimmiten takaisin, koska se oli iäkkään hotellisiivoojan siviiliasuste ja hän odotti nyt kotiinlähtöä puolipukeissa hotellilla.

Vesilentopalloa
Stefa kutsuttiin konsultointikeikalle naapuritunturiin laskukisojen järjestelyjä neuvomaan, muutaman kaverin kanssa. Konsultointi oli korvattu järjestämällä ylläpito hissilippuineen, ruokineen ja majoituksineen. Koska saapuminen tunturiin oli myöhäinen, hotellin sauna oli yleisöltä jo suljettu, Stefa sai näin koko uima-allasosaston yksin haltuunsa. Uimahousut eivät tunnetusti Stefan jaloissa viihdy ja niinpä alasti altaassa pelattu vesilentopallonäytös oli hotellin aulassa, valvontamonitorin takana, iltavuoroa tehneiden respan tyttöjen mukaan varsin viihdyttävää nähtävää.

Liekehtivät häät!
Tajukankaalla oli tunnetun suomalaisen hiihtovaikuttajan häät ja Stefaa oli pyydetty tuomaan tilanteeseen tunnelmaa sytyttämällä tulevan avioparin ”tahdon-hetkellä” kallion halkeamaan kaunis, pieni liekki valaisemaan talvista iltaa ja onnellista liittoa.

Häiden alku viivästyi ja kylmissään, hangessa, kallion päällä makoileva Stefa piti huolen siitä, ettei ”soihtuun” heitetty löpö päässyt liiaksi haihtumaan lisäilemällä sitä kanisterista aika ajoin tulevaan ”kynttilään”.

Kun juhlat viimein alkoivat, oli koko kymmenen litran kanisteri jo tyhjä ja bensaa valunut kallioita pitkin laavulle. Yhden tähden tunturilämmikekin oli viimeiseen helmeen asti naukkailtu.

Papin kysyessä tärkeän kysymyksen tuoreelta parilta, Stefa ei enää malttanut odottaa vaan raapaisi tikun, heitti sen kädestään ja koko kurun täytti infernaalinen jysäys höyryyntyneen polttonesteen räjähtäessä. Metrien korkeat helvetin liekit valaisivat Tajukankaan.

Vihkimenot keskeytyivät hääväen paetessa odottamatonta maailmanloppua henkensä edestä.
Lopulta, kaikkien toivuttua järkytyksestä, pari sai toisensa ja arvatenkin puolet valtakuntaa.

Saab-sammakko
Tunturissa oli hiihtokoululla käytössä vanha tummanvihreä Saab-96, joka oli saanut uudeksi nimekseen Sammakko.

Stefa, joka vihasi autoja, päätti vähän customoida Saabia ja aloitti poistamalla ovet ninjapotkuilla – milläs muullakaan. Ovet kuitenkin voittivat taistelun ja Stefaa harmitti hankala suksien sisään lastaaminen ja kuljettaminen. Sisäosien verhoilut saivat harmituksen seurauksena kyytiä ja hyvin pian Sammakossa oli takapenkki, jonka Stefa ulkoisti parkkipaikalle kaljuna ja veluurit roikkuivat pian pihakuusen oksalla.

Näppärä, kauko-ohjattu automaattitakaluukku syntyi, kun Stefa madalsi Sammakon katon hyppimällä ja jokaisella pompulla takaluukku hypähti iloisesti auki. Anteeksi Jouni!

Pizzarosvo
Nälkä ei aina kysy lompakon saldoa, ei Stefallakaan. Rahakkaat hotelliasukkaat elivät usein yltäkylläisyydessä ja joskus ostetusta pizzasta haukattiin vain palanen ja loppu jätettiin Bistron pöydälle odottamaan henkilökunnan pois korjaamista. Ilmaista ruokaa, totesi Stefa eräänäkin kertana ja suuntasi pöydälle hylätyn pizzan houkuttelevaa tuoksua kohti. Palattuaan Bistron vessasta pizzan tilannut henkilö ihmetteli, mihin ihmeeseen hänen lounaansa oli kadonnut lyhyen vessakäynnin aikana.

Teksas-anjovis-koktaili
Stefan kulinaariset coctail-viritelmät eivät koskaan päätyneet hotellin Top-10-listalle, ei tämäkään:
– Vähintään 4cl tai mieluummin paljon enemmän taskulämmintä Teksasia (tunnetaan myös jossain piireissä nimellä Koskenkorva). Stefaa varten oli ihan oma pullo baarissa patterin päällä, koska kylmänä Teksasin ihana maku häviää.
– Lasiin sullotaan anjovisfile, jota hierotaan sormiin ja huuliin ennen syömistä (syytä tähän ei voida julkisesti selittää…).

Teksas-anjovis-koktailin kaatoa kurkusta alas jatkettiin, kunnes joku mulkero sytytti valot baariin klo 03.55 ja ohjasi Stefan unille.

Pyykkipäivien piirileikki
Pyykkipäivien ajankuluksi Stefa keksi mukavan piirileikin hotellin pyykkihuoneessa, pesuohjelman loppua odotellessa.
– otetaan pullo väkijuomaa tai siksi hyvin kelpaavaa denaturoimatonta tai vain heikosti denaturoitua puhdistusnestettä
– avataan se ja hukataan korkki
– asetutaan piiriin istumaan (yksinkin onnistuu, mutta leikin luonne hieman muuttuu)
– juodaan liemi pois pulloa kierrättämällä, kääntämättä pullon suuta enää kertaakaan ylöspäin eli vaihtojen tulee olla nopeita tai pyykkiä tulee lisää

Leikin loputtua palattiin kämpille, käännettiin vessan lattialämmitys täysille ja kipattiin märät pyykit lattialle kuivumaan.

Ninja
Eräällä kotimatkalla hotellilta hiihtokoulun kämpälle, aamuyön pikkutunneilla, Stefa koki saaneensa ninjan voimat. Sattumalta samalla hetkellä Kerontietä nousi säiliörekka, joka oli tuomassa hotellille lämmitysöljyä. Stefa halusi näyttää kavereilleen, miten ninja jättää hyppypotkulla kenkiensä jäljet rekan etulasiin. Uhoamisesta ei ollut kyse, sillä juuri syntynyt ninja uskoi vilpittömästi saaneensa yliluonnolliset taidot ja voimat. Stefan onneksi kaverit eivät ninjaa uskoneet ja viime hetkellä hänet juoksutaklattiin säiliörekan edestä lumipenkkaan. Stefan seikkailut saivat jatkua.

Bistron apina
Stefa muistetaan myös ”Bistron apinana”, tyyppinä joka bileiltoina hengaili Bistro-baarin kattoparruissa. Usein oli Stefalla siellä seuraakin, liekö ollut hiihtokoulun opettajia vai ketä. Monet olivat ne kerrat, kun järjestysmiesten komppania joutui hakemaan Stefan alas katon rajasta. Aina silloin tällöin jatkettiin ulko-ovelle asti.

Porealtaan lämmitys
PyhäKlubin sauna- ja poreallasosasto oli yksi Stefan lempipaikoista Pyhällä. Se oli hyvä paikka palautella päivän laskuista väsynyttä kehoa. Kerran kävi niin, että porealtaan vesi oli sen verran kylmää, ettei siinä tohtinut olla. Niinpä Stefa ja muutama kaveri löivät viisaat päänsä yhteen ja päättivät kantaa altaaseen ämpärillä kuumaa vettä.

Hetken aikaa työtä tehtyään he huomasivat, ettei allas näin lämpene, koska se kierrättää koko ajan vettä. Hätä keinot keksii ja alkoi altaan tyhjennys lattialle, josta vesi valuisi lattiakaivon kautta pois. Tilalle kannettiin ämpärillä kuumaa vettä.

Allas kyllä lämpeni mutta hetken päästä oli tilanne kriittinen, kun veden määrä lattialla oli niin suuri, ettei kaivo sitä enää vetänyt ja vesi alkoi tunkeutua mm. seinäpattereihin. Onneksi siivoojan kopista löytyi lattialasta ja muita apuvälineitä, jolla tilanne saatiin haltuun.

Vielä kun liian kuumaksi lämmennyt allas saatiin jäähdytettyä ulkoa kannetulla lumella, pääsi Stefa ja kaverit rentoutumaan porealtaaseen.

Eksoottinen vastaanotto tunturiin
Stefa tunnetaan siitä, että hän tykkäsi olla alasti. Joskus homma lähti vähän lapasesta, kuten eräällä Lumileirillä, kun hiihtomaikat olivat ahtautuneet etkoille hotellihuoneeseen. Porukassa järki jäätyy ja päätettiin tehdä enkkoja: kuka uskaltaa käydä pisimmällä huoneesta ilman vaatteita…

Stefalla oli tuohon aikaan polvi operoitu ja hän liikkui kepeillä. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja niinpä hän käväisi moikkaamassa respan tyttöjä hotellin aulassa. Sillä taisi tulla voitto kyseenalaisessa kilpailussa.

Lopulta porukan järki jäätyi täysin ja päätettiin käydä tilaamassa Gin and Tonicit ravintolan pitkästä baarista. Onneksi tiskin takana oli kokenut tarjoilija, joka sai porukan häädetyksi takaisin huoneeseen (toki juomien kera). Siinä samassa hotelliin saapui ryhmä ulkomaalaisia turisteja, jotka saivat eksoottisen vastaanoton lappilaiseen kulttuurin, kun edessä marssi joukko alastomia hiihdonopettajia.

Spinning-tunnit
Stefa oli myös innokas spinning-ohjaaja, jonka persoonalliseen tyyliin kuului opettaminen ilkosillaan. Monet olivat ne kerrat, kun kuntosalilta kuului tuttu mantra: ja jaksaa, ja jaksaa, ja jaksaa…

Kiitokset muistojen jakamisesta Marko Palmulle, Mika Oksaselle ja Stefalle!