Mika Salovaara – elämää korkeuskäyrillä

Lisätty: 28.11.2011

Nimeni on Mika Salovaara, olen 38-vuotias perheen isä ja tunturiopas. Blogissani pääsette seuraamaan minkälaista on elämä, kun vuorten kutsu on liian voimakas eikä sitä voi vastustaa. Vuoret niin sanotusti vievät miestä.

 

 

Ennen tätä päivää

 

Olen syntynyt 1973 Oulussa ja siellä vietin myös koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Jo nuorella iällä pääsin suksien päälle ja niinhän ne sitten lähtivätkin viemään minua ”ylä- ja alamäkeen”. Viimeisten vuosien aikana vauhti on sen kuin vain kiihtynyt ja asunkin nykyisin perheeni kanssa suurimman osan ajastani ulkomailla ja nimenomaan siellä missä on vuoria.

 

Ennen kuin päätin, että elämäni määrää korkeuskäyrien tiheys kartalla, työskentelin erilaisissa turvallisuusalan tehtävissä, pääasiassa vartijana. Kerran Helsingissä yhden kiinniottotilanteen yhteydessä sain katsella katkaistun haulikon piippua nenänvarttani pitkin, silloin päätin, että tämä saa riittää sillä elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Suuntasin katseeni ylöspäin ja vuorille, sinne missä aina olen halunnut olla.

 

Vuonna 2000 aloin opiskella eräoppaaksi. 2002 loppuvuodesta menin Pyhätunturille töihin vuokraamoon. Ensimmäisenä päivänä, marssittuani Pyhän hotellin respaan, olin täysin myyty, sillä tapasin tulevan elämän kumppanini, vaimoni ja lapseni äidin Eveliinan ensimmäistä kertaa. Vuonna 2007 aloin kouluttamaan itseäni lisää ja hakeuduin Canadian Ski Guige koulutukseen. Ennen Kanadan koulutukseen pääsyä piti suorittaa erinäinen määrä kursseja mm. lumivyöryistä ja hiihdonopetuksesta. Joulukuussa 2007 sain sitten level I tason paperit, joka tarkoittaa apuoppaan pätevyyttä.

 

 

2008 kevät- talvella olin opastamassa britti asiakkaita ruotsalaisen vuoristo-oppaan Anders Bergwallin kanssa Lyngenissä. Yhtenä iltana saunotessa hän alkoi puhumaan, että minun pitäisi hakeutua kansainväliseen vuoristo-opas koulutukseen. Tuumasin, että voi olla hieman vaikeaa, kun en ole mikään kiipeilijä. Anders kuitenkin kannusti minua sanomalla, että laskijan on helpompi oppia kiipeämään kuin päinvastoin. Joten viime vuodet olenkin uhrannut aikaa enemmän ja enemmän kiipeilyyn. Nyt vuonna 2011 näyttää siltä, että tuo haave vuoristo-opas koulutuksesta saattaa vielä toteutua.

 

Olen opastanut Suomen ja Pohjois-Norjan tuntureilla vuodesta 2001 lähtien. Ensimmäiset vuodet opastin pääasiassa Kilpisjärvellä, mutta viimeiset noin kuusi vuotta Tromsön ympäristössä Pohjois-Norjassa. Tromsö on erityinen paikka minulle, olen vieraillut siellä siskoni muutettua sinne enemmän tai vähemmän jo 25 vuotta. Olen myös asunut siellä ja nyt on jälleen muutto edessä, tähän entisaikojen napaseutujen tutkimusmatkailijoiden tukikohtaan, jäämeren satamaan. Maailmassa on myös toinen vuoristoseutu, johon aina aika-ajoin palaan yhä uudelleen, nimittäin Chamonixin kaupunki Ranskan Alpeilla, Mont Blancin juurella. Tulin juuri syyskuun alussa perheeni kanssa pois tästä alpinismin syntymäkehdosta, jossa olimme tällä kertaa 8 kuukautta kiipeämässä ja laskemassa.

 

 

Takaisin tähän päivään

 

Nyt istun ”tilapäiskodissani” vaimoni kotikaupungissa Uudessakaupungissa ja kirjoitan ensimmäistä blogikirjoitustani. Muutaman viikon päässä häämöttää siis muutto takaisin Pohjois-Norjaan Tromssaan, jos ja kun vaan saamme asunnon sieltä. Tarkoituksenani on viedä myöskin teidät, arvoisat Nietoksen lukijat, mukanani Pohjois-Norjan tuntureille. Pidän blogiani tekemisistäni tässä ulkoilmaihmisten paratiisissa, ehkä saatan käydä vuorilla myös jossain muualla päin maailmaa. Tarinoiden lisäksi kerron kiipeily- ja laskuretkistäni kuvin ja videoin.

 

Ei muuta kuin suksia voitelemaan ja talvea odottelemaan!

Mika Salovaara

 

Kuvat blogissani on valokuvaaja Juha Laineen ottamia.   www.juhalaine.com

Matkassani mukana tukemassa minua ovat Marmot, K2 skis ja Smith

www.marmot.de/content/en/friends.salovaara

www.marmot.de

www.k2skis.com

www.arcticmountainguides.com