Aren Vappaa sana: UUTTA USVAA PUTKEEN

Lisätty: 3.11.2011

Löydän taas itteni kirjottamassa tätä jonnin joutavaa kamaa millä ei oo mittään merkitystä mihinkään. Vai onko sillä? Vaan tarviiko sitä aina olla kaikessa jottain merkitystä? Eikö voi välissä vain olla? Pittäähän sitä päästää välissä höyryjä pihalle ja tuntojaan esiin, oli se sitten asia ja aihe mikä hyvänsä. Ei muuta ku uutta usvaa vaan putkeen. Olkoot tämä intro tulevan kauden skeidanjauhannalle, mitä on tulossa taas epäsäännöllisen säännöllisesti erilaisesta aihepiireistä: mummoista moottorisahaan.

Nyt on kausi, taas, alkamassa ja kissanristiäisiä luvassa. Laskukansan kauden aloittaa lumettomat, mutta kosteat juhlat ensi-ilta rientoineen päättyen kuninkaallisiin bakkanaaleihin, jokavuotiseen Ski Expoon. Olen jo ehtinyt piipahtaa parissa ensi-illassa Rovaniemellä. Perjantai-illan näytäntönä oli ”Parituntia” jengin viime kauden tuotos ”Might Work” ja lauantaina lapin kruunaamaton keisari Antti Autti ja hänen hävyttömän kokoinen tuotantokoneisto julkaisi herran oman nimikkoleffan Anti Out.

Laskuleffojen seuraaminen on ollut itselleni joka syksyistä hupia reilut 10-vuotta. Mikään ei näytä muuttuvan. Huomaankohan itseni vielä 50-vuotiaana innokkaana kyttäämässä uusia tuotoksia? Mihin sitä vanha koira karvoistaan pääsee?

Laskuleffojen seuraaminen alkoi samassa vaiheessa, kun alkoi itse harrastaminenkin, eli noin 13-14 -vuotiaana. Ostin ensimmäisen leffan VHS-formaatissa: Forumin The Resistancen vuonna 2001, ja se maksoi muistaakseni 230 vanahaa mummon markkaa, mutta onnekseni sain parikymppiä siitä alennusta ja tarrat plus cd:n räppiä kaupan päälle niin ei tuntunut läheskään niin pahalta. Siihen tais mennä muutaman kuukauden henkilökohtaiset budjetit. Mutta tuon investoinnin jälkeen en ole ollut enää oma itseni. Se muutti merkittävästi elämäni suunnan.

Kyseinen Resistance, Destroyer, Robot Foodit, Northlight Picturesin Fusion ja Third Time sekä Kinos-kokoelma muuttivat elämäni tavalla, jota on hankala selittää. Tajusin vaan yhtäkkiä, että tämä on sitä hommaa ja täts it. Kaikki taisi loksahtaa kohilleen. Destroyerin ja Kinoksien kautta tutustuin punkin ja hardcoren musiikkimaailmaan. Sitä kautta ajatusmaailmani ja arvomaalimani osittain muuttui ja tässä sitä ollaan. Kaikki näyttää liittyvän kaikkeen. Musahommista jauhetaan tulevaisuudessa lissää.

Palataan tuohon edelliseen viikonloppuun. Parituntia-jengi on kehittynyt hommissaan kuten possu juoksussaan. Leikkaus, ja kuvaus on ”junioreilla” jo ammattilaisten tatsissa. Laskeminenhan on nimekkäällä crewllä vailla vertaansa. Elekää hyvät pojat ainakaan lopettako tuota hommaa!
Leffa tulee nettiin ihmisten ilmoille hetkenä minä hyvänsä. Ite tykkään fiilistellä paljon Suomileffoja, koska laskemisen taso on niissä yleensä verrattavissa täysin ”jenkkipätkiin”. Suomalaiset myös osaavat kuvata, leikata ja tuoda hyvän tunnelman esiin leffoissa ilman sitä rahhaakin. Innolla venailen mitä KBR-jengi on keksinyt tänä vuonna. Saapi myös nähä, mitä etelän hampit: Digistyles ja Mazel Filmsin MJAAH tuovat näytille, puhumattakaan hämmentävistä Ilvespojista.

Nykypäivän junioreilla asiat on kyllä tehty erittäin helpoksi. Melkein joka ikisestä taloudesta löytyy tietomakone ja kaikenkattava www. Kymmenen vuotta sitten mentiin kauppaan ja poistettiin VHS-videot vuorotellen kavereiden kanssa hyllystä ja lainattiin niitä sitten toisille. Siinä oli kyllä oma fiiliksensä. Ei ollu palijon vimeoita ja juutuubaa silloin.

Laskuleffojen ongelma on tänä päivänä se, että monesti ne tehdään karmean puuduttavaksi hirviällä pituudellaan ja ittensä toistamisella. Toisaalta taas, sille pituudelle ei monesti mahda mitään koska elokuvaa leikatessa on otettava huomioon sponsorien rahat, jotka ovat kiinni elokuvan laskijoissa, tätä kautta sponsorien on tultava nähdyksi. Tämän kauden ”isoista” leffoista mieleen positiivisesti on jäänyt ainakin Forumin Vacation ja tietenkin The Art Of Flight. Mielestäni ”flightistä” ei voida puhua samassa pöydässä minkään muun lumilautaelokuvan kanssa, koska kyseessä ei missään nimessä ole ”normaali” lumilautaelokuva. Tsekatkaa ite niin tiiätte, mitä meinaan. Siinä leffassa raha puhhuu ja köyhä vikisee.

Lauantaina maailman ensi-iltansa sai Antti Auttin nimikkoelokuva: Anti-Out. Leffa on hyvin pitkälti kahden miehen käsialaa. Mies edittipöydän ja kuvakulmien takana on Northlight Picturesin laskuleffoja tähdittänyt aktiivilaskija Teemu Lahtinen eli Laama. Elokuva kertoo Antin kaudesta ja hänen toilailuistaan eri puolilla tellusta. Elokuvaa seuratessa mietin, että miten Laama on ottanut fotoja ja kuvannut piuhaa kahdella kameralla samaan aikaan. On se nykytekniikka vaan kummallista. Anti-Outista pystyi aistimaan ja saamaan sen saman viban ja fiiliksen, kun katsoi Third Timeä tai Kinoksia aikanaan. Monessa kohdassa tunnelma oli niinkin kohdillaan, että elokuvan katsominen sai aikaan kylmiä väreitä. Japani pätkässä ja outron biisissä mentiin down deep to memorylane, kun suomipunkin legenda Wasted tähditti musiikillaan elokuvaa. Sama kyseinen orkesteri tähditti Kinoksia jo kymmenen vuotta sitten.

Mun mielestä tämän kauden nähdyistä leffoista Anti Outissa on heittämällä paras soundtrack. Tehkööt jokainen tietenkin oman mielipiteensä. Laskemisen taso on arvatenkin erittäin kovaa. Leffa oli saatu puristettua hyvän mittaiseksi ja pituutta kertyi semmoiset 26 minuuttia. Sen verran Antista täytyy sanoa, että on todella hieno huomata ja seurata, miten kaiffari on vaihtanut kisaliivinsä putskun laskemiseen ja miten hän on siinä hommassa kehittynyt! Äijä tekee sanojensa mukaan nyt juurikin sitä, mitä hän haluaa tehdä. Niin sen pitääkin mennä! Big up! Tämän leffan kun katsoo, tekee varmasti mieli laskemaan ja varsinkin putskua! Sen minä sanon. Leffa löytyy perjantaina 4.11 aamusta alakaen netin syövereistä osoitteesta: www.anttisworld.com

Alla parit kuvat lauantain ensi-illasta Rovaniemen Arktikumista (kuvaaja Iisakki Kennilä).


Kyllä se hymy vielä hyytyy….


Illalla oli luvassa myös livemussiikkia. Kuvassa toinen esiintyvistä artisteista: Highway Burns. Toinen illan esiintyjä oli Relentless. Molemmat vetivät kyllä niin hienot ja intensiiviset keikat että oksat pois. Kiitos vain molemmille! Yleisökin oli muistaakseni mukana hyvin kivasti.


Anti-Out rojektin totinen voimakaksikko : Autti & Lahtinen ja takana juhlahumu.


Arto Saraniemi on 25-vuotias elämäntapahamppi, joka löytää luovuuden inspiraatiot muun muassa musiikista, jääkiekosta, skeittauksesta ja lumilautailusta. Penkiltä hän punnertaa pitkälti yli sata kiloa, mutta ei paljasta tarkkaa tulosta. Area sponsoroi Ride ja Smith (Esa Korpela Oy).