Pyhän takamaastot

Lisätty: 27.10.2011

Pyhä on osa 35 kilometrin mittaista tunturijonoa – johon ei kuulu lainkaan Pyhätunturi-nimistä tunturia! Pyhän rinteet levittäytyvät Kultakeron rinteille. Tunturijonon pohjoispäässä lasketellaan Ukko-Luoston kupeella, Luoston rinteillä.

Takamaastohiihtäjälle mielenkiintoisimmat seikkailut löytyvät Pyhän rinteiden läheltä Kultakerolta (katso juttu Pyhän lähioffareista) ja jonon kahdelta seuraavalta tunturilta Ukonhatulta ja Noitatunturilta. Tuttavallisemmin Kultakero, Ukonhattu ja Noitatunturi tunnetaan nimillä Ykkönen, Kakkonen ja Kolmonen.

Pyhä-Luoston kansallispuiston erikoisuus ovat tuntureiden väliin jäävät jyrkät kurut. Näistä suurin ja kuuluisin on Kultakeron ja Ukonhatun väliin jäävä Isokuru, jolla on korkeuseroa 220 metriä. Isokuru näyttäytyy Pyhälle Kemijärven suunnasta tulevalle houkuttelevana siluettina. Kurua on kuitenkin syytä välttää: sen jyrkät seinät ovat usein tuulen paljaaksi pieksemät tai lumiturvallisuuden kannalta vaaralliset. Suuretkaan lumivyöryt eivät Isokurussa ole harvinaisia.

Kurun seinämät kuuluvat myös kansallispuiston rajoitusosaan: Isokurun rajoitusvyöhykkeellä liikkuminen merkittyjen reittien ulkopuolella on sallittu ainoastaan Metsähallituksen luvalla. Rajoitusvyöhyke on merkitty maastoon kyltein. Lisätietoja rajoitusosasta saa esimerkiksi kansallispuiston luontokeskuksesta, Hotelli Pyhätunturin läheisyydestä.

6. Perusreitti Kakkoselle
Pyhän takamaastojen perusreitti on nousu Karhunjuomalammen päivätuvan kautta Ukonhatulle eli Kakkoselle. Reissuun kuuluu ensin hissinousu Kultakerolle (Ykköselle) ja sitten yksi nousu omin voimin Kakkoselle. Aikaa on syytä varata ainakin kolme tuntia.

Nouse ensin ylös PyhäExpressillä, hiihtele sitten kohti Vanhan tuolihissin yläasemaa ja jatka sen ohi oikealle kohti radiomaston aitaa. Aidan vierestä voit tiputtaa vapaavalintaista reittiä luoteen suuntaan. Loiva, harva, kumpuileva metsä johdattaa sinut väkisin mäen alla kulkevalle ulkoilureitille.

Hiihtele polkua pitkin vasemmalle. Alku on tasainen, sitten vastaan tulee pieni lasku Isokurun pohjoispäähän. Vasta tässä vaiheessa on syytä laittaa skinit suksien pohjiin ja hiihdellä vajaa kilometri Karhunjuomalammen päivätuvalle.

Tuvalta alkaa varsinainen nousu Kakkoselle. Luonnollisin reitti tunturiin kulkee lammen oikealta eli länsipuolelta. Voit hiihdellä ensin sata metriä latupohjaa pitkin kohti länttä ja koukata sitten puskan puolelle. Suuntaamalla lounaaseen saavut pian Kuorinkikurun päälle ja edelleen Pikkukurun pohjoispäähän. Tässä on tehtävä valinta, jatkaako Kakkoselle vai Kolmoselle.

Kakkoselle noustessa jatka matkaa vasemmalle ja hiihtele ylös Kakkosen loivaa luoteisrinnettä. Kakkosen laki on laaja ja sillä on itse asiassa kaksi huippua. Älä siis turhaan hätäile korkeuseron kanssa. Voit aivan hyvin hiihdellä viistosti rinnettä ylös, sillä alas on tarkoitus laskea vasta itähuipulta.

Kun saavutat itähuipun, aukeaa Isokuru mahtavana edessä. Sinne ei kuitenkaan ole asiaa, sillä kuru kuuluu kansallispuiston rajoitusosaan, eikä sen rinteillä saa laskea. Ota siis suunnaksi kaakko. Lasku on samantyyppistä metsää kuin Kultakeron Jackson, mutta vähemmän koluttu ja viettävämpi.

Jos et laskun lopussa ole vielä Isokurun eteläpäässä, hiihtele hetki vasemmalle (itään) ja pian alat olla ihmisten ilmoilla. Kapua vielä portaat Isokurun laavulle ja hiihtele Jacksonin alapuolella olevaa polkua takaisin hiihtokeskukseen.

7. Kolmen tunturin kierros
Edellä esitettyä pidempää päiväretkeä kaipaavan kannattaa ottaa suunnakseen tunturijonon korkein huippu, Noitatunturi (540 m). Reissun alkuosa hiihdellään samaa reittiä kuin Kakkoselle noustessa. Pikkukurun päässä tiet sitten erkanevat. Sieltä noustaan kohti oikealla kohoavaa Kolmosta. Nousu on melko loiva ja helppoa skinnattavaa.

Tunturin yläosa on yleensä tuulen pieksemä. Ylös kannattaakin hiihdellä tunturin itäsivua. Alas voi laskea joko itään Pikkukuruun tai etelän puoleiseen metsään. Sujuvimman laskun saa kaakkoon Oravalammelle. Oravalammen laavu on oiva taukopaikka.

Oravalammelta, Pikkukurun eteläpäästä noustaan Kakkoselle. Pikkukurun jyrkkiä seiniä on turha kavuta. Helpommin ylös pääsee tunturin eteläpuolelta. Tältäkin puolelta noustessa tunturin sivu on pitkä, ja alas lasketaan yleensä vasta itähuipulta, joten korkeuseron keräämisen kanssa ei ole kiire. Puiden suojissa voi hyvin hiihdellä viistoon kohti itää etenkin tuulisella säällä. Mutta jos lumi on hyvää, kannattaa Kakkosen etelärinteelle käydä piirtämässä omat jälkensä ja nousta yksi ekstranousu.

Kun olet saavuttanut Kakkosen huipun, voit taas seurailla ensimmäisen, ylläesitellyn perusreitin ohjeita: laske kaakkoon kohti Isokurun eteläpäätä, nouse portaat ja hiihtele tasaista polkua sivistykseen.

Lisääkin löytyy
Pyhätunturin kansallispuiston kerot ja kurut tarjoavat monia muitakin mahdollisuuksia takamaastoseikkailuihin. Kun kolmen ensimmäisen tunturin salaisuudet on selvitetty, voi tunturijonoa jatkaa eteenpäin. Kolmosen jälkeen vastaan tulevat Sarvikuru, Laakakero, Peurakuru ja Peurakero. Ja jos päätät sinne asti hiihdellä, kannattaa saman tien ottaa yöpymiskamat mukaan ja tutustua Huttuloman autiotupaan. Näin päiväretki muuttuu isommaksi seikkailuksi.

JÄRKI EI SAA JÄÄTYÄ OFFAREILLA
Vaikka puuterikuume polttelisi, muista nämä vinkit kunnostettujen rinteiden ulkopuolella laskiessa.
1. Älä laske kunnostettujen rinteiden ulkopuolella yksin.
2. Selvitä säätiedot ja olosuhteet ennen kunnostettujen rinteiden ulkopuolella laskemista. Lumivyöryvaara voi olla todellinen. Vaikka rinne ei olisi suuri, voi jyrkkäreunaisen kurun pohjalle kertyä pienessäkin vyöryssä todella paksu kerros lunta.
3. Varustaudu oikein. Ota aina takamaastoon mukaasi lumiturvallisuusvälineet (lumivyörylähetin, lapio ja sondi), ensiapuvälineet sekä puhelin, lämmintä vaatetta, juotavaa ja syötävää. Opettele myös varusteidesi käyttö. Hienoista kilkkeistä ei ole mitään iloa, jos et tosipaikan tullen osaa niitä käyttää.
4. Varusteet eivät tee takamaastossa laskemisesta turvallista, vaan omat valintasi. Laske olosuhteet ja omat taidot huomioiden. Älä epäile perääntyä, jos olosuhteet arveluttavat.
5. Hanki kartta (esim. Pyhä-Luosto ulkoilukartta 1:50 000 Luontokeskuksesta) ja tutustu siihen.
6. Kerro ennen lähtöä, minne olette menossa ja milloin aiotte palata. Ilmoittaudu, kun olette palanneet.

Teksti: Antti Laiho
Kuvat: Juha Laine
Kartta: Rukakeskus Oy