TÄMÄ OLI SITTEN TÄSSÄ!

Lisätty: 12.5.2011

Minne katosi päivät, laulaa Scandinavian Music Group. Niin ne päivät vaan katosivat ja kausi on taas paketoitu ja rimat ja lankut ovat heitetty kuivumaan kellarin kanaverkkoihin. Kausi loppui viimeisiin sessareihin: Wappulounaaseen Rukalla ja Camp 531:een Levillä. Käyn taas itseni kanssa läpi tuon saman keskustelun, kuten muina vuosina tähän aikaan. Vastahan sitä oltiin Rukalla lokakuussa hinkkaamassa reilejä ja nyt kun katsoo pihalle, niin lumista on jäljellä pelkät likaiset läiskät. Tuntui taas, että kausi sujahti nopeampaa kuin koskaan. Se taas varmaankin tarkoittaa sitä, kun on paljon tekemistä, aika kuluu nopeasti. Allekirjoitan lausumani välittömästi.

Mun kauden huipentuma tapahtui pääsiäisen tienoilla, kun suuntasimme nokkamme kohti pohjoista. Kohteena olivat Norjan Tamok, josta ajoimme pääsiäisen viettoon Saariselälle. Vaikka olen asunut melkein koko elämäni Rovaniemellä, emme ole tätä paikallista poikittain liukuvaa hamppilaumaa saaneet koskaan laskureissulle Muoniota tai Saariselkää korkeammalle. Se on ollut pelekkää laiskuutta ja saamattomuutta. Tämä tulee muuttumaan tulevaisuudessa. Tiedossa on ollut, että Norjassa on oikeita vuoria, mutta naaaaahh eihän sinne taida jaksaa lähteä, kun Rukalla on parkki tatsissa. Rovaniemeltä tosiaan ajaa Tamokkiin sen noin kuuden tunnin verran.

Lyhyesti sanottuna neljän päivän reissu Tamokkiin opetti ja antoi mulle taas niin paljon uutta purtavaa. Sanonpahan vaan, että tätä on pakko alkaa tekemään enemmän ja sinne on mentävä uudestaan. Varoituksen sanat arvoisat loppahousut: Tamokissa ei ole hissejä, joten haikkaamiseen tarvitaan rautaista kuntoa. Portaiden haikkaaminen ei todellakaan ole sama asia, vaikkakin haikkaustahan sekin on… Mulle haikkauksen salat selvisivät jo ensimmäisenä päivänä. Kerrottakoon lyhyesti, että se on kohtuullisen fyysistä hommaa! Hikeä virtasi enemmän kun pahimpina päivinä naisten body pump -tunneilla. Ei siinä, että olisin joskus naisten body pumpissa käynyt…

Se tarpominen muuten palakittii! Koin Tamokissa kahden ja puolen tunnin haikin jälkeen elämäni parhaimman puuterilaskun. Pääsin viimein pois omalta comfort zoneltani tekemään sitä, mitä olen monta vuotta halunnut tehdä: laskea puuteria. Harmiksemme oikeastaan ainoa hyvä puuteripäivä oli ensimmäinen päivä. Toisena yönä satoi vettä, joka taas muutti arvatenkin hieman puuterin olomuotoa. Lopuille kahdelle päivälle rakensimme muutaman erilaisen spotin ja kuvasimme shotit poies kuleksimasta. Aurinkoa saimme jokaisena päivänä, mutta puuteria olisi kiva ollut laskea enemmän. Ne laskut jäävät sitten ensi kaudelle. Reissumme oli kuitenkin hyvin onnistunut.

Reissumme tarkoitus oli saada shotteja Antti Autin tulevaan leffaan. Antilla tulee tosiaan ensi syksynä ulos oma leffa: Anti Out, johon hän on kuvannut koko kauden kavereidensa kanssa. Tällä kerralla reissussa oli mukana vanhat vuoristokauriit: Antti Autti ja Miikka Hast. Keltanokkajoukkueeseemme kuului allekirjoittaneen lisäksi: Hans Kestilä ja Joel Lahti. Kuvaajina toimi video-osastolla Lahtisen Teemu ja stillejä ampui Jani Kärppä. Yllytän kaikkia seuraamaan sivustoa : www.anttisworld.com, johon päivittyy viikoittain helekkarin siistejä päivityksiä. Sieltä voi myös seurata samalla leffan edistymistä.

Oon kuullut huhua, että tiiseri saattaisi olla alkukesästä ulukona! Leffan kuvaa ja editoi alan velho: Teemu Lahtinen, joka on ollut aikoinaan mukana klassisissa Northlight Pictures -videoiden teossa. Veikkaan, että ”Laama” saa loihdittua erinomaisista matskuista jotain mellevää ja valtavirrasta poikkeavaa. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan. Elokuva saa ensi-iltansa syksyllä.

Omasta puolesta haluan toivottaa mahtavat kesät ihan jokaiselle lukijalle! Taidanpa leikata hiukset, kiristää kravaatin, laittaa ylimmän napin kiinni, ajaa parran ja mennä taas oikeisiin töihin tienaamaan, jotta voi taas talven hamppeilla lumella! Kiitos ja näkemisiin. Palaamme asiaan taas syksyllä!


Reissumme neropatit vasemmalta alkaen: Antti, Joel, Hans, Minä ja sivussa Laama hoonailee kaitiksen röörejä. (Hasti oli samaan aikaan leikkimässä cliffhangeria jossakin vuoren huipulla.)


Tarviitseeko tähän välttämättä sanoa mitään? Kuvaa katsoessa varmasti pointti selviää.

Nämä makosat kuvat on Jani Kärpän käsialaa: www.lappikuva.fi