Aren vappaa sana: Lightweight Baby!

Lisätty: 28.3.2011

Treenamisella on monta synonyymiä: voimaharjoittelu, könttäys, bodaus, temppelin hionta…You name it! Kaikki vaihtoehdot ovat varsin varteenotettavia. Itse kuulun siihen ryhmään, jolle könttäys toimii kuten leka otsaan. Mulle salilla käyminen on aina ollut eräänlainen kontrasti opiskelulle, työlle ja laskemiselle. Se eroaa laskemisesta hyvin pitkälti jokaisella tasolla. Laskemisella ja voimaharjoittelun välillä on kuitenkin vahva side. Ei tarvitse olla kovinkaan suuri yleisnero ymmärtääkseen, että laskiessa käytetään kropan niveliä ja lihaksia staattisesti koko ajan. Faktahan on vain niin, että laskeminen myös rasittaa rajusti niveliä, jänteitä ja lihaksistoa staattisesti aikamoisella paineella. Varsinkin polville, nilkoille, selälle ja olkapäille tulee rasitusta, kun mäessä remutaan aamusta iltaan.

Edellä mainitut ruumiinosat ovat kohtuullisen tärkeitä tekijöitä ihan normaalissa elämässä. Niistä kannattaa siis pitää huolta. Kun lasketaan 1+1 saamme tulokseksi sen, että kropan kuntoa täytyy ylläpitää muulla tavalla, jotta se kestäisi lumilautailun harrastamisen. Hyvin monet laskukavereistani ovat kärsineet jonkinlaisen pitkäaikaisen vamman tai loukkaantumisen, joka on peräisin lumilautailusta. Tällä extreme-harrastuksella ja elämäntavalla on olemassa se ”ei niin mukava kolikon kääntöpuoli”.

Könttäyksen hyvä puoli on, että se parantaa lihaskuntoa, ulkonäköä(?), nivelten kuntoa ja liikkuvuutta (jos jaksaa venytellä). Nykyään lumilaudalla tullaan sellaisista mestoista alas, vedetään karmeita reilejä ja hypätään sellaisia pituuksia hyndistä, että fysiikan lait tulevat kusettamatta vastaan.

Mutta onhan se niinkin, ettei könttämäämisellä voi estää kaikkia mahdollisia vammoja, joita mäessä tapahtuu. Se hyvä puoli bodauksella on, että sillä ennakoidaan tärähdyksiin ja slämeihin tuloa. Kun lihaskunto on hyvässä kunnossa, pehmeä kudos auttaa tärähdyksessä sen verran, että eturistiside ei välttämättä räjähdäkään pirstaleiksi, vaan lihaskudos pehmentää iskua sen verran, että päästään säikähdyksellä – nimimerkillä kokemusta on! Olen joskus vetänyt parit niin väkevät ruoskat, että ilman könttäystä meikäläisen ruho olisi ollut kuin Skeletorin luuranko He-Manin kohtelun jälkeen.

Olen huomannut, että osa laskijoista ei todellakaan voi sietää tai käsittää koko käsitystä salilla käymisestä. Se nähdään jopa negatiivisena. Osa tiedostaa asian järkevänä, mutta eivät jaksa nähdä vaivaa, koska Joka Kodin Asuntomarkkinat, Emmerdale tai Kauniit ja Rohkeat tulee aina telekkarista, kun pitäisi lähteä salille. Osa jengistä käy säännöllisesti ja osa ei niin säännöllisesti. Suosittelisin lämpimästi silti kaikille!

Ite oon salilla käymisen nähäny aina irrallaan olevana asiana laskemisesta. Tiedän, että siitä on hyötyä laskemiseen, mutta se ei ole se juttu, miksi siellä olen käynyt. Salilla käymistä voisi kuvailla henkilökohtaiseksi ja jopa terapeuttiseksi. Siellä ei tarvitse todellakaan miettiä ylimääräisiä asioita tai ratkoa toisen asteen yhtälöitä tai kuumotella, että miten se tupla bs rodeo taas lähteekään. Siellä laitetaan raudat tankoon ja nostetaan ne ylös. Ei siinä sen ihmeellisempää ole. Tämä harrastus löytää tiensä minun kalenteriin samalla tavalla kuin lumilautailu. Se on osa arkea. Itse onnistun karkottamaan osan arjen tuomista henkisistä taakoista ja sontaläjistä salilla.

Se on pieni hinta maksettavaksi henkisestä hyvinvoinnista. Suoritustilanne on aina parempi, jos salilla on jokin ämyri, johon voi iskeä omat levyt soimaan. Ipod ajaa myös asian. Hardcoret soimaan, nostovyö kiriälle, magnesiumit kässiin, testosteroni haiseen, levyt tankoon, nostot ja saunaan! Se on: LIGHTWEIGHT BABY!

Treenin jälkeinen fiilis on yleensä helekkarin hyvä. Fiilistä parantaa entisestään Jacky-makupalojen makuiset mäskit eli rohemiinijuomat! Treenin jälkeen tuntee, että on tehnyt jotain muutakin kun mätinyt tietokoneen ääressä, katsomassa hassun hauskoja youtube videoita.

PS. Mietin tuossa, että jos viikossa menee arviolta 4 purkkia maitorahkaa, niin se tarkoittaa sitä, että 52 viikkoon mahtuu maitorahkaa yhteensä noin 208 purkkia. Ihan hyvältähän se vielä maistuu! Makuun on jo rutinoitunut. Maitorahka purkki painaa 250g, joten viikon aikana maitorahkaa tulee nautittua noin kilon verran. Se tekee vuotta kohti noin 52 kiloa. NOT BAD! Niin ai että miksikö? Noh koska: Only the fittest will survive! Nyt on muuten niin makia aurinkoinen kevätkeli, että meikä lähtee salille!


Ystäväni ja valokuvaaja (salinimeltään Reisi-Harri) ikuisti tämän tapahtuman muuan aika sitten könttäyssession yhteydessä. Kuvassa olevat alan harrastajat eivät liity millään tapaa yhtään mihinkään, eikä heidän henkilöllisyyttä haluta paljastaa.