Aren vappaa sana: Karavaanarin elämää

Lisätty: 10.1.2011

Nyt olen ottanut tähän rukalaiffiin aivan uuden näkökulman ja muuttanut asuntovaunuun! Täytyy kiittää Hastin Miikkaa, joka otti minut erittäin hyväksi alivuokralaiseksi vaunuunsa tämän kauden ajaksi. Miikka on viettänyt Rukan vaunussaan yli kymmenen talvea ja viihtyy hyvin edelleen. Nyt Miikka lähti kuitenkin duunireissulle Keski-Eurooppaan. Toisin sanoen Miikka ajaa puuterin perässä paikasta A paikkaan B seuraavat kolme kuukautta. Kuulostaa rankalta ja likaiselta duunilta. ”It`s a dirty job but somebody gotta do it.”

Olen ehtinyt viettää muutaman yön karavaanielämää voumulandiassa eli Rukan asuntovaunualueella parin kaverin kanssa. On tässä tavallaan jotain tosi kiehtovaa ja romanttista. Miikkan vaunusta löytyy perinteisesti ruoantekovehkeet, tv, jääkaappi sängyt ja kaappitilaa. Turhaa tilaa ei ole. Sänkypaikat löytyy kuudelle, mutta optimitilanne on, jos vaunussa on korkeintaan 3-4 henkilöä.

Ruoka ja peseytymiset tehdään huoltorakennuksessa. Minua helpottaa suuresti, että keittiö ja peseytymistilat ovat tuossa kymmenen metrin päässä, ei tarvitse pukea täysvarustusta niskaan, jotta pääsen helpottamaan oloani, kun hätä iskee. Voin kertoa, että jokainen askel kalsarit jalassa -20 asteen pakkasessa tuntuu kohtuullisen hyiseltä ja karulta. Huonoimmassa tapauksessa huoltorakennukseen voi olla vaunulta muutaman sadan metrin matka. Ja koska hätä ei ajankohtaa kysy, voi vain arvella, kuinka paljon kiinnostaisi lähteä vessaan kauimmaiselta vaunupaikalta klo 04:30 raikkaassa talvisäässä. Miehillähän pienempi ongelma on helposti ratkaistavissa ja jäljet voimme peittää agentin tavoin, mutta naisilla tilanne on hankalampi ja ärsyyntymisprosentti kipuaa varmasti potenssiin kymmenen.

Tilanpuute on toinen probleema, ainakin vanhemman sukupolven vaunuissa, joka kuuluu karvaanarin elämään. Kavereille on tietenkin tilaa, mutta aasin kokoisille lautabägeille ja muille laskukamoille vähän niukemmin. Toisaalta taas nykypäivän modernit asuntovaunut ovat todella tilavia ja övereimmät jopa menevät parissa kerroksessa ja näyttävät omakotitaloilta. Mietityttää, kuinka sellaiset ylipäätään pysyvät renkaiden päällä.

Siivoaminen auttaa muuten suuresti yleisviihtyvyyteen – olen nähnyt sellaisia rotanloukkuja, joista on vaikea erottaa, että missä se kaveri kaiken kaman keskellä edes on.

On tässä karavaanielämässä, pienistä käytännön ongelmista huolimatta, paljon hienouttakin. Huoltorakennuksessa ja saunatiloissa kaikki tervehtivät ja auttavat toisiaan ja ilmassa on lämminhenkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vaunussa kaikki on hyvin, kunhan vaan muistaa tarkistaa, että sähköt toimii ja lämmitys pelaa. Kerran olen herännyt asuntoautosta pakkasessa, kun kaasu oli loppunut ja fiilis ei ollut herätessä kaikkein hehkein. Kylmä oli kun pakastimessa.

Vaunuelämä saattaa kuulostaa karulta, mutta voin vakuuttaa, että yleensä se on todella mukavaa. Mäen jälkeen voi käydä tekemässä huoltorakennuksessa ruoat, sen jälkeen ehkä hiukan vinettoa hyvän päivän kunniaksi ja päivä kruunataan vaunualueen kuuluisalla saunalla. Kokemuksesta kerron, että ne löylyt eivät ole niitä kaikista miedoimpia. Kokeneimmat vaunuisännät ovat treenanneet löylynheittoa vuosikymmenien ajan.

Positiivisena puolena Rukan vaunualueella on myös se, että mäkeen on vain noin sadan metrin matka. Eräs kaiffarini kertoi, että hän on viettänyt parhaimmillaan kaksi kuukautta yhteen putkeen vaunussa asuen. Se on jo sissin merkki. Ja siinä vaiheessa karavaanielämästä pitää jo tykätäkin.